Kävin lääkärissä taas vaihteeksi ja nyt ne viimein laittoivat mut syömään jotain (muka?) voimakkaampaa pilleriä, jonka vaikutuksia pitäisi odottaa 6 kuukautta edellyttäen selibaattia ja absolutismia. No, pienillä poikkeuksilla kenties, toivottavasti tämä kuuri sitten toimii. Ja sehän toimii. Minä päätin uskoa niin (aina siihen asti, kunnes alkaa vituttaa ja ketuttaa niin mahdottomasti). Ja siihen asti, kun kaikki maailman ihmiset päättävät järkätä oktoberfestit parvekkeellaan, eivätkä kutsu maailman ihaninta naapuria (=minua) ja kilistelevät tuoppeineen aamuneljään asti. Ei sillä, että minä kaljaa joisin.
Ja koska paskan lätinä on niin mukavaa, niin nuristaan nyt siitäkin, miten kukaan ei koskaan ole mihinkään säähän tyytyväinen. Ensin valitetaan, että voivoi kun on kylmä ja kaivataan kesää. (Tämä valitus tapahtuu yleensä talvella. Tai kevällä. Tai Suomen kesässä.) Mutta sitten kun on sitä lämmintä, tulevat hyttyset, paarmat ja muut ötökät, joita kaupunkilaislapset ja lapsenmieliset (yleensä naiset) pelkäävät niin, etteivät kenties uskaltaudukaan nurmikolle itseään käristämään. Ja sitten tietysti media päättää jo puuttua peliin, etteikö nyt vain tosiaan kävisi niin, että kaikki bikinibeibet jäävät kotiin makoilemaan eivätkä suuntaa julkisille paikoille beibeilemään, mikä 6-kymppisen toimittajan mielestä varmasti on sangen ikävä ja surullinen juttu. Ja niinpä sitä sitten taas kaivellaan vanhoja "HUH hellettä!" -otsikoita ja tyrkytetään jokaisesta lehdestä ja kanavalta samaa KESÄKELIT SAAPUVAT -OLETKO VALMIS?? -soopaansa, johon normaalit ihmiset turtuvat ensimmäisen " huikean helleaallon" jälkeen, kun lämpömittari käy korkeimmillaan juuri +22 asteessa, jos mittari on ujutettu juuri sopivasti aurinkoon.
Ja koska kesästä puhutaan, niin toinen ikuisen urputuksen, ja toisilla pelkäämisen aihe, ovat ukkoset. Repikää sähköjohdot pois, istukaa autossa koko kesä ja ottakaa ukkosvakuutus! Kaikesta saa ongelman, mutta maantietoa enemmän kuin pakollisesti opiskelleena, mielestäni on ihan luonnollinen ilmiö, että ensin kun on ollut riittävän kauan riittävän kuuma, tulevat ne toiset ilmamassat jostain vyöryttäen toisia ilmamassoja jonnekin, ja joo, nyt joku alan asiantuntija miettii, että hetkinen, tässähän puhutaan tornadojen synnystä. Jep. Niin kuin mä nyt oisin muistanutkaan, mistä joku ukkonen saa alkunsa. Ja on siitä maantiedon opiskelustakin jokunen vuosi.
Mutta ei ole opiskelut menneet hukkaan! Tollainhan ne trombitkin syntyvät! Ai mitkä TROMBIT?! No ne trombit, joista varsinkin iltapäivälehdet tykkäävät kohista, kun pihtiputaan mummot ovat raportoineet niille jostain vähän tavallista suuremmasta tuulahduksesta, ja sitten lisätään parin vuoden takaisia kuvia kaatuneista puista ja puhelinpylväistä ja pelotellaan hyväuskoisia ilmastonmuutoksella ja sillä, että jos vielä lämpenee niin Pihtiputaallakin trombeilee joka päivä!
Ja sitten ollaan jo syksyssä ja harmitellaan, että kesä meni ja oli niin lyhyt. Että mitään ei ehtiny tekemään. Piti sukuloida ja olla töissä helteillä (se maaginen +22 joka ei edes pilkunviilajan mielestä olisi maantieteellinen helleraja) ja kuunnella kakaroiden kitinää auton takapenkillä matkalla Puuhamaahan. Ja sitten se autokin hyytyi ja ukko sammui.
Joten mitäpä tässä enää horisemaan; siellähän on upea päivä tulossa (jos tykkää pilvisestä ilmasta ja ukkosMYRSKYISTÄ!) Kai luitte eilen tekstitv:stä, miten ukkosrintaman etenemisestä raportoitiin jatkuvasti? Ensin Satakunnassa, sitten Keski-Suomessa, Kainuussa, Oulun seudulla (vai onko sekin Kainuuta) ja siitä edelleen eteenpäin... Vielä kun ois saanut hienoa kuvaa niistä ukkosvakuutuksen ottaneista ihmisistä, jotka pitelee itse veistämiään talismaaneja kätösissään ja kyyristelevät ikkunoiden eteen kasatun huonekalupinon takana.
Kaikesta saa ongelman. Tietty ymmärrän sen, jos on joskus jäänyt sortuvan talon tai bajamajan alle (puukin käy) niin ukkosen pelkääminen on ihan inhimillistä. Hysteria on kuitenkin ihan naurettavaa, tiedän oikeasti tapauksen, jossa eräs pariskunta istuu keskellä huonetta ja rukoilee voodoota leikkien, mutta jotten menisi yläkerran naapureideni yksityiselämään, höpistään nyt vielä hetki siitä miten minä en koskaan ole pelännyt ukkosta. Meillä pentuna me mentiin aina kyyläämään rannalle, jos tuli ukonilma. Ei me veteen saatu mennä, mutta siellä me analysoitiin koko perhe, että voi miten jännää, ja tsekkailtiin broidin kanssa, onko ne aallot korkeampia kuin minä. Sitten kun eka salama rysähti lähisaareen, niin taidettiin siirtyä sisälle analysoimaan ja repimään sähkölaitteiden johtoja. Jääkaapin johtoon ei tietenkään saanut koskea, koska pitihän pullakahvien pysyä kylminä, jotta ukkosenanalysointiherkut ovat valmiina odottamassa. Minusta ja veljestä se oli vain jännää, kun ei kerran päästykään ajamaan mökille tielle kaatuneiden puiden takia. Jotkut muut olisivat voineet olla kauhuissaan kuusen oksien päällä hyppelystä, jotta siitä voisi ajaa autolla helpommin yli, ja kyllähän meidän jetta siitä yli menikin, paremmin kuin jotkut citymaasturit keskellä puskaa, ja olihan se todella jännää kykkiä autossa varmaan tunti, kun isä ja naapurisetä sahaavat puuta kaatosateessa ja sisarukset M&M syövät jäätelöä autossa naureskellen tuulilasinpyyhkijöille. Eihän sitä vakavuutta silloin tajunnut, että joku puu olisi voinut rysähtää uudelleen vaikka naapurin Veikon päälle tai pahimmassa tapauksessa meidän Jettaan, jolloin jätskihetki olisi ehkä vähän keskeytynyt. Sittemmin kun isä hankki bemarin, olivat jätskihetket (varsinkin suoraan litran pahvipaketista) kiellettyjä, ja eipä olisi taidettu pahimpaan ukkosaikaan enää suuntaillakaan kylille ostoksille (koska bemarit nyt vaan ovat niitä autoja, joilla ei ajella kuusenoksien yli.)
Kaikkea voi pelätä ja hysterisoida, varsinkin nykyisenä media-aikana, koska mihin tahansa tuntuu nykyään kuolevan tai sairastuvan ja onhan se oma koti kaikelle moiselle aika immuuni. Huom. 'aika.'
Ehkä minäkin mietin tänään, uskaltautuako ulos, jos vaikka joku meteoriitti sattuisi putoamaan päähän. Paitsi olisihan siitä nyt varoitettu Iltalehdessä, joten menoksi, sanoi hanoksi, ennen kuin kuoppaan kompastui ja päänsä löi.
Propsit noin nerokkaasta lauseesta eräälle toiselle naapurille, mutta ei hänestäkään nyt sen enempää.
Käykää ulkona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti