mi reflejo

Pitkästä aikaa olen taas ollut tyytyväinen elämääni ja tekemiini päätöksiin. Nyt muistan jälleen, miten tärkeää on kuunnella itseään ja toimia sen mukaan. Kun tekee itseä miellyttäviä päätöksiä ja ratkaisuja, elämäkin tuntuu paljon mukavammalta, kun on tyytyväinen siihen.

Muiden toiveiden ja odotusten mukaan eläminen käy pidemmän päälle raskaaksi. Itse tein sitä monta vuotta; elin saman vanhan kaavan mukaan, sillä olin liian arka vaatimaan muutosta - tai itse muuttumaan - ja muuttamaan. Pois siitä, mikä ei koskaan tuonut elämääni mitään iloa.

Ja nyt, elämässäni numero kolme (vai moneskohan alku tämäkin jo lienee?) melkein päästin itseni lipsumaan samaan vanhaan kaavaan: miellytä muita omatuntosi kustannuksella. Viikon päivät ja rapiat sitä kesti; olin tietyissä tilanteissa vain siksi, että muut niin halusivat - ja kaiken sen aikaa minulla ei ollut hyvä fiilis siitä. Minä tunsin oloni epävarmaksi, mutta oloni parani heti, kunhan annoin itseni toimia omieni, enkä muiden toiveiden mukaan. Se saattoi tarkoittaa sitä, että joku toinen pettyi tekemiini ratkaisuihin, mutta en voinut enää antaa itseni elää niillä säännöillä. Minä halusin olla onnellinen ja tuntea oloni varmaksi ja luottavaiseksi joka päivä. En enää halunnut elää epätietoisuudessa, epävarmuudessa ja siinä tunteessa, ettei jokin ole oikein.

Lisäksi huomasin, että elämä on paljon helpompaa, jos on tyytyväinen ja suhtautuu levollisin mielin joka päivään. Aiemmin murehdin aina asioita ja kaikki aikani kului murehtimiseen ja tiettyjen tilanteiden ja tekojen analysointiin.

Parasta on tunne, että tietää riittävänsä sellaisena kuin on. Meni kauan tajuta, etten todellakaan ole täällä miellyttämässä kaikkia muita ihmisiä, ja ettei minun täydy elää kaikkien odotusten ja toiveiden mukaisesti. Joskus joutuu päätöksillään tekemään asioita, joihin jotkut eivät ole tyytyväisiä, mutta siitä syyllisyyden tunteminen on turhaa. Täytyy tehdä niitä asioita, jotka tekevät onnelliseksi, eikä vain miettiä niitä, joiden kautta tekee muut tyytyväiseksi. Olen täällä itseäni varten enkä sitä, että välttelisin kaikin mahdollisin tavoin tuottamasta pettymystä kellekään.

Elämä on helpompaa, kun tämän tajuaa ja ennen kaikkea sisäistää.
Minun ei tarvitse näyttää supermallilta ollakseni rakastettu tai pidetty.
Minun ei aina ja ikuisesti tarvitse käyttäytyä muiden toiveiden mukaisesti miellyttääkseni heitä.
Minä saan olla juuri sellainen kuin olen ja sen on riitettävä. Ei kellään ole oikeutta vaatia muuta.
Ja parhainta on todellakin huomata, että joillekin se riittää. Ei tietenkään kaikille, sillä aina löytyy niitä joilla on jotain valittamista ja (selän takana) sanomista, mutta kukin vaikeuttaa vain omaa elämäänsä, mikäli antaa sellaisten ihmisten puheille liikaa painoarvoa. Sellaista on elämä.
Joskus täytyy ottaa hetki ja kuunnella itseään. Un reflejo.





Minulle onnellisuutta juuri nyt on
- alkava loma
- mielenrauha
- turhan miesasioista jauhamisen lopettaminen
- Christina Aguileran Mi Reflejo -levy
- auringonpaiste ja
- lähikaupan suklaalevytarjous



Uskotko sielunkumppaneihin?

Pidän ideasta..
että joku, jossain, on tehty sinulle, ainiaaksi.


Ja tähän minäkin haluan - ja vähitellen alan - uskoa.