Olipas minulla antoisa loma. Kokonaisten viiden ja puolen päivän aikana näin yhtä (1) entisen kaupungin kaveriani.
Kyse ei ollut siitä, ettenkö minä olisi ehtinyt ja halunnut nähdä, saati kysellyt porukkaa näkemään ja tapaamaan, vaan siitä, ettei niitä niin sanottuja ystäviäni sitten tuntunut liiemmin kiinnostavan.
Yksi ei koskaan edes vastannut viestiini. Laitoin hänelle keskiviikkona viestin, jossa kysyin ehtisimmekö nähdä ja hän lienee klassisesti unohtanut vastata siihen. Ystäviä nyt ei pitäisi mielestäni vain "unohtaa", mutta hänen paremmat tekemisensä kertonevat jotain siitä, kuinka paljon hän meidän kaveruuttamme arvostaa.
Toinen oli aluksi innokas näkemään, mutta perui viime hetkillä, koska halusikin nähdä poikaystäväänsä. Nojoo ja eihän siinä, mutta no, faktathan olivat, että se asui ko. kaksilahkeisen kanssa ja näki sitä 24/7 ja mä olisin vienyt heidän lemmenelämältään kokonaiset 1½ tuntia, mutta kertonee sekin jotain. Ei väkisin.
Kolmas oli töissä. Taas ja kuten viimeksi ja sitä edellisellä kerralla. Täytynee hyväksyä se syyksi, vaikka olisihan siitäkin liki kuudesta päivästä ehkä nyt jokunen työtön tunti irronnut, mutta ymmärtäähän sen. Tai niin sitä ainakin piti väittää.
Ja neljäs oli klassisin. Hän ei voinut/ehtinyt/mitä ikinä olikaan nähdä minua, koska hän oli menossa juomaan/ryyppäämään/vetämään ketunmoiset perberit. Nojoo ja eihän siinä uudelleen, mutta okei, jos viinaan menevyys voittaa meidän suunnitellun torstaileffaillan niin en kyllä toiste kysy.
Mieluummin vietän aikani sellaisten ihmisten kanssa, joille sitten koko ajan olenkin ollut olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti