bitch, please

Nyt minä olen se vittumainen hemkilö, joka sanoo 'palataan' muttei koskaan tarkoittanut sitä.

loppukesämietiskelyt

Minä kuvittelin aina, että minun mieheni olisi pitkä ja tumma. Sillä olisi kiva auto ja asunto. Silloin minä olin 12.
Nyt, vuosikymmen myöhemmin, minä olen ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana ihastunut luonteeseen, eikä miehellä ole edes tummaa tukkaa, vaikka yläasteaikoinakin vakuuttelin olevani tummiin ja tulisiin päin. Little old, me..

Mutta jotta elämä ei pääsisi liian herkulliseksi, lähipiirilläni ei ole juuri nyt kovin helppoa, koska eräs minulle ja muille hyvin tärkeä ja läheinen henkilö sairastui vakavasti lähiaikoina, joten siitä johtuu myös se, etten ole oikeasti, tällä kertaa ihan oikeasti, ehtinyt ja pystynyt käymään täällä valittelemassa omasta elämästäni, kun jollakulla toisella on asiat huonommin, ja olen ollut hänen tukenaan.

Minä lupaan palata pian (niin niin, "palataan" kuten aina) mutta tällä kertaa oikeasti. Lomat on lomittu, mutta mä odotan oikeastaan jo syksyä ja pimeneviä iltoja. Toisaalta mä olen huolissani 1) läheiseni puolesta tämän sairauden takia ja 2) uuden ihastukseni puolesta minun takiani, koska viime aikoina olen huomannut vain janoavani huomiota ja sitä saatuani kyllästyn ja huomaan pian siirtyväni seuraavaan.. Tämä ei ole hyvä asia, koska useimmat miehet ovat ihan tosissaan olleet kiinnostuneita minusta, ja se onkin vain minun vikani, kun en ole tarpeeksi selvästi ilmaissut, etten halua heidän kanssaan minkäänlaiseen suhteeseen tai juttuun, mutta vastedes yritän välttää vastaavanlaiset tilanteet. Ehkä sain jonkinlaisen sitoutumiskammon entisen suhteeni päätyttyä, mutta se juttu oli alusta alkaen yhtä säätämistä ja vonkailua.

Aurinkoista loppukesää! Ei mennä asioiden edelle..