3 x mies

Minä: "Onko tää ihan törkeetä?" 
Kaveri: "No ei tietenkää oo!!" Pieni hiljaisuus ja hän hymyilee minulle vaivaantuneena. Havaitsen toimimattoman tekohymyn ja argumentit. "Sä oot menevä nainen niin minkäs sille voi.. Ei tietenkää oo väärin!!"
Mä mietin, että okei, tota se ei kyllä uskonut eikä tarkoittanut itsekään - kunhan lätisi jotain, ettei sen tarvitsisi kertoa oikeata mielipidettään siitä, onko mun osalta ok vaihtaa lähestulkoon lennosta uuteen mieheen - taas kerran.

Avataan taustaa: Olin kiinnostunut miehestä x. Meidän juttumme jäi kuitenkin yhteen iltaan baarissa eikä häntä sen koommin kiinnostunut. Pari päivää häntä ennen olin tavannut miehen z. En kuitenkaan tullut kysyneeksi mitään Z:n yhteystietoja ja ajattelin jo, ettei siitä mitään tule. Nyt hän kumminkin otti yhteyttä - parin viikon jälkeenkin. No, ei tässä vielä kaikki. Mies Y Miamista oli löytänyt minut facebookissa. (Tapasin siis noin vuosi sitten Miamissa käydessäni ihanan miehen ja meillä synkkasi tosi hyvin mutta no, lähtökohdat tälle mannertenväliselle romanssille nyt eivät vain olleet kovin hyvät..) Y kuitenkin sanoi haluavansa nähdä minut mahdollisimman pian ja saattaa olla, että päästin itseni taas hieman ihastumaan häneen. Mietin, onko väärin kieltää tunteet itseltään vain (suurehkon) välimatkan takia? Kaikki kaverini suhtautuvat epäilevästi, jos kerron mistä hän on kotoisin. Heti pyöritellään silmiä ja mietitään äänettä, että voi helkutti, toi onkin joku lomaromanssi. Mutta se ei suinkaan tarkoita, etteikö molemminpuoleisia tunteita silti olisi. He eivät käyneet meidän keskustelujamme, he eivät olleet me.

Mutta minun vuodentakainen romanssini ei suinkaan ollut tässä se, mitä kritisoida. Kaverieni mielestä se on automaattisesti pois suljettu vaihtoehto, mutta silti saan tekopyhät "joo siis tottakai teidän juttu vois toimia jos sä vaan haluat" -läpinät aina kun edes mainitsen asiasta.

Mutta Miamin mies ei suinkaan estänyt minua tapaamasta/tapailemasta muita miehiä. Tämäkin on ystävieni mielestä tietysti ihan ok koska ethän sä oo sille mistään velvollinen -mikä jopa kuulostaa järkevältä. Sen sijaan miehet x ja z tuovat mutkia matkaan.

Leikitään että on torstai. Tutustun vahingossa z:aan ja meillä synkkaa heti. En kuitenkaan tajua kysyä hänen yhteystietojaan tai mitään vastaavaa, vaikka havaittavissa on molemminpuoleista kiinnostusta.
Sitten tulee perjantai. Tutustun baarissa x:ään ja vietän hänen kanssaan erittäin mukavan illan. Seuraavana päivänä hän ei kuitenkaan muista mitään eikä halua tavata uudestaan. Harmistun tietysti, mutta toisaalta en itsekään ollut koskaan yltiövakavissani, vaikka naiivina elättelin tietysti toiveita ties mistä yhteisestä asunnosta hääpukuihin...

Siinä välissä Miamin mies laittelee minulle taas viestiä ja ajaudun taas haikailemaan asunto- ja hääpukuasioita sinne suunnille, vaikka aika idioottitouhuahan sellainen on..

Nyt kuitenkin mies z (se, jonka yhteystietoja en koskaan tajunnut ottaa) on ottanut yhteyttä minuun. Ja kun kysyin kavereiltani, onko ok kaiken välissä tekemäni ja kokemani jälkeen palata asiaan hänen kanssaan, ystäväni naamalta kyllä paistaa läpi "vittu sä oot horo" "ootpa miestennielijä" ja "no ei todellakaa oo ok pyörittää kolmee miestä yhtä aikaa...." - mutta sen sijaan hän vääntää naamansa hymyksi tarkoitettuun irveeseen, on olevinaan niin hyvää ystävää ja väittää ettei tietenkään ole väärin palata.
Okei, mä mietin itsekseni. Miksi mä edes kysyin sen mielipidettä, kun tiesin, ettei sitä rehellistä versiota kuitenkaan tule kuin body languagella. Ja muutenkin, mitäpä mä olen aiemminkaan muiden mielipiteistä välittänyt, etenkin kun ne ovat aina päinvastaisia kuin mitä ne oikeasti ajattelee.

Kyllästyttää vain tollainen loputon peesailu. Varsinkin kun mä tiedän, että oikeasti se pitää minua nyt tämän johdosta jotenkin huonompana ihmisenä, arveluttavana ja häikäilemättömänä. Ja mä tiedän, että se puhuu paskaa tästä tilanteesta eteenpäin jollekin muulle, jolle se voi purkaa järkytyksensä mun miestennieliyydestä ja mistä milloinkin.
 Ja vaikka se itse on kroonisesti samassa tilanteessa, todellisuudessa sen pyörittämien miesten lukumäärä lienee tälläkin hetkellä se 6-7. Mutta niinhän se vain on, että sä itse voit tehdä mitä haluat, mutta jos muut tekevät samoin, se on tietysti niiden kohdalla väärin.

Ja ihan selvennökseksi: mulla ei ole tapana pyörittää montaa miestä yhtä aikaa. Lisäksi se on hieman hankalaa, jos ei yleensäkään ole ketään, jota pyörittää. Nyt vain sattui poikkeustapaus, kun kaksi miestä (jos mannertenväliset jätetään pois laskuista) sattumoisin osui paikalle ja kävipä vielä niin hassusti että he edes hetkellisesti pitivät minua yhtään viehättävänä. Paitsi kuten aina - ainakin toisen kiinnostus loppui hyvin lyhyeen.

Mutta koskaan ei pidä luovuttaa. Kyllä miehiä riittää. Jopa niitä kiinnostuneita. Vaikka tähän kohtaan frendini kyllä pyöräyttelisi silmiään ja vaihtaisi puheenaihetta oman beibensä ihanuuteen.

Mistä tietää, että mies on kiinnostunut? osa 3

Koska tämä aihe jaksaa mietityttää yhä edelleen (ja sitä se tulee aina tekemään), omistan vielä kolmannen postauksen tälle.
Noniin, nyt kaikki epätoivon partaalla tuskailevat ja kaikki ne, jotka tällä hetkellä pohtivat jotain tyyliin "Pitäiskö mun soittaa sille?" / "Pitäiskö mun soittaa sille kolmannen kerran?" / "Pitäiskö mun soittaa sille kolmannen kerran...vartin aikana?"
Tai  "Entä jos se löi mulle vhingossa luurin korvaan? Pitääks mun soittaa sille uudestaan??" / "Entä jos se oli kokouksessa/kaverilla/kusella eikä sen takia voinu vastata??" / "Mut onhan se kiinnostunu musta, tai ainaki se sano et oli kiva nähdä."

No joo, olen itsekin sortunut vastaavanlaiseen ajatteluun, mutta tähänkin on olemassa ratkaisu - ja kaiken lisäksi tämä ratkaisu on hyvin yksinkertainen. Mies ottaa yhteyttä, jos on kiinnostunut. Ja joo, mä tiedän, entä jos se oli kusella kokouksessa kaverin luona just sillon, kun sä satuit soittamaan? Ja se ei niinku huomannu ollenkaan tai unohti vastata viestiin? Näinkö sun kaverit ja naistenlehdet uskottelee? Nou nou nou. Jos uskot yhdenkään näistä väitteistä, niin ollaan pahasti metsässä. Ja epätoivoisia. Mikä puolestaan johtaa siihen, että jos soitat vielä kerrankin sille miehelle, niin todennäköisesti ei ole enää vahinko, jos luuri lyödään korvaan toisen, kolmannen tai viidennen kerran.

Koska totuus on, että hän ottaa yhteyttä/tekee jotain sen eteen, että tutustuu sinuun/pääsee seuraasi/lähellesi/kanssasi tekemisiin.

Ja tämä on ihan totta! Jos sinä olet hänen mielestään riittävän kiinnostava, hän tekee asialle jotain; hän laittaa viestiä (edellyttäen että on jostain saanut numerosi tms.)/ pyytää facebook-kaveriksi/aloittaa keskustelun vaikka siinä nimenomaisessa naamakirjassa/aloittaa jutustelun vaikka siinä kuuluisassa alepan kassajonossa ja/tai ehdottaa tapaamista. Tekee jotain sen eteen, että homma etenisi. Ja jos sinä olet soittaja/viestin laittaja/tapaamisen ehdottaja, hän suostuu siihen, jos hän on kiinnostunut.

Sen sijaan, jos hän ei vastaa soittoon/kaveripyyntöön tai viestiin/vetoaa edellä mainitun unohtamiseen/antaa vastaukseksi jotain epämääräistä kuten 'emmätiiä', 'öö no tota' tai 'katellaan', niin älä suotta vaivaudu jatkossa yrittämään yhteydenpitoa. Nämä lusmut vastaukset ovat yleensä todennäköisesti vain kiltimpi =epäsuorempi tapa sanoa ei. Jos kiinnostusta olisi, mies pystyisi kyllä vastaamaan viestiin muutenkin kuin yhdellä sanalla - tai vastaamaan ylipäätään. Kiireessäkin/kokouksen jälkeenkin/kaverin luonakin voi laittaa viestin, että kyllä, käviskö vaikka maanantai? Vei nimittäin meitsiltäkin tässä ehkä ruhtinaalliset 3,2 sekuntia, ettei se kiireeseen vetoaminen ole kyllä mikään juttu, jos viestiin ei kuulu vastausta. Ja kai sinä itsekin voit kaverisi seurassa vastata viestiin, että sinne meni sekin tekosyy. Toki täytyy ottaa huomioon, etteivät kaikki ihmiset näperrä puhelintaan joka minuutti, että vastauksen tuloon voi toki mennä hetki. Mutta jos sitä ei parinkaan päivän päästä tule - unohda koko tyyppi - koska kiinnostaville ihmisille sitä nyt ei vain unohdeta vastata.

Joten jos mies ei parinkaan päivän (tai viikon) jälkeen ole vastannut soittoihisi/viesteihin/pyyntöihin, hän ei ole kiinnostunut. Älä suotta tuhlaa aikaasi epämääräisten tekosyiden kehittelyyn sille, miksei hän vastannut tai jos vastasi, niin miksi vastaus oli jokin ympäripyöreä "katellaan". Moni mies ilmeisesti ajattelee, että epämääräinen dumppaus/"pakkien anto" on suoraa ei:tä parempi, eli vastaamatta jättäminen, välttely ja välinpitämättömyys todennäköisesti viestivät siitä, ettei hän suoraan kehtaa sanoa ettei kiinnosta, vaan kenties olettaa, että sinä olet tajunnut tai sen jälkeen tajuat, ettei häntä kiinnosta.

No, mistä oikeasti tietää, onko mies kiinnostunut? No, ei näihin asioihin voi sanoa mitään yleislinjausta kuten: jos hän räpyttää silmiään kolmesti minuutin aikana, se on varma merkki kiinnostuksesta. Not. Ihmisillä kun on tapana räpytellä silmiään jne.. Joten kaikenlaisten merkkien ja "merkkien" ylitulkintaa on syytä varoa. Mies voi sukia hiuksiaan, katsoa sinua, hymyillä, venytellä, nauraa, esittää kysymyksen tai vastauksen tai vaikka kysyä säästä ilman sen suurempia romanttisia aikeita. Usein ystävät (jos he ovat olleet paikalla) lisäävät vettä myllyyn, että "vähäks se on kiinnostunu susta!! Näitkö ku se hymyili ihan XD???" ja vastaavaa. Mutta oikeasti mies on voinut hymyillä ihan XD 146:sta eri syystä, että hieman varuillaan kannattaa kuitenkin olla, ennen kuin alkaa tekemään johtopäätöksiä jokaisesta vastaantulijasta ja siitä, kuinka koko kaupunki yhtäkkiä on niin tolkuttoman rakastunut suhun tai sun bestikseesi.

Ja koko katselu ja silmäpeli muutenkin. Silmäpelata voi ilmankin, että koskaan edes haluaa sen johtavan mihinkään. Monille se on vain pientä hupia, piristystä, eikä suinkaan mikään merkki siitä, että juuri toi janari haluaa kanssasi suhteeseen. Kohteeksi joutuneet naiset vain yleensä tuppaavat ylianalysoimaan tilanteen ja etenkin ne kaverit yleensä jaksavat uskotella että ou mama, toi on varmasti ihastunu suhun. Ai, koska se katsoi mua? Jepjep. Selvästikin se on ihastunut, eikä sen katseen syynä tietenkään ollut mikään muu. Jostain kumman syystä se ei vain koskaan edennyt mihinkään. Ehkä mun olisi pitänyt rynnätä lasin läpi pyytämään sen numeroa?????????


Mutta totuus on, että pahinkin playeri/ujoilija/kuka tahansa toimii halutessaan riittävän kiinnostuksen toimesta. Mutta jos toimintaa ei ala tapahtua, ei ollut riittävää kiinnostusta. Jos mies ei vastaa tunteisiisi/viesteihisi, sille ei voi mitään. Asiaa ei muuta miksikään se, että kaverisi kyllä vakuuttelevat kiinnostuksen olemassaoloa eri merkkien pohjalta, sillä vain se mies itse tietää, onko kiinnostunut vai ei. Ja jos on, se kyllä näkyy. Tämä nyt on vähän ympäripyöreän yleistettyä lätinää, mutta kiinnostunut mies usein: hymyilee sinulle, hymyilee sinulle vaikka vitsisi/juttusi ei olisi ollut edes hauska, koska hän haluaa antaa positiivisen kuvan, hän on itsekin aloitteellinen, aloittaa jutustelun jne. tilanteesta riippuen. Baarissa on luonnollisesti helpompi lähestyä tuntematonta kuin esim. kassajonossa tai kovin virallisissa tilaisuuksissa.
Mutta kannattaa baarissakin ottaa huomioon, kuinka humalassa mies on, sillä jos hän on pahassakin tuiskussa niin eipä varmaan seuraavana aamuna edes muista tavanneesi sinua. Muutenkin baarijutut eivät ole niitä vakavia, näin päädytään suhteeseen - tarinoita, että ei ehkä edes kannata etsiä potentiaalista takuuvarmaa aviomiesmatskua clubeista käsin. Usein nimittäin käy niin, että olit hänelle hetken huvi, eikä sinua muuna koskaan nähtykään. Ei, vaikka hän kello 03.25 vannoi soittavansa sinulle huomenna tai tarjosi aterian mäkkärissä valomerkin jälkeen. Humalainen mies on aina riski ihan jo senkin takia, että hänen tajunnassaan ja muistissaan todennköisesti on enemmän tai vähemmän suuria aukkoja seuraavana päivänä, etkä sinä välttämättä kuulu muistikuviin lainkaan.


Miehen lopullista kiinnostusta on mahdotonta määritellä ennen kuin olet itse yrittänyt tehdä jotain. Ennen kuin olet laittanut viestiä/soittanut/iskenyt suoraan face to face tms. Jotta saisit selvää, sinun täytyy itse uskaltaa tehdä aloite, mikäli mies ei sitä tee. Mutta jos miehen osalta aloitetta ei pitkänkään ajan jälkeen tule, siihen voi olla syynsä - mutta jotta saisit varmuuden, yritä itse tehdä jotain - ja jos hän on kiinnostunut- hän kyllä lähtee treffeille tai mitä ikinä ehdotitkaan. Mutta jos ei, niin se siitä. Hän voi katsella sinua kauankin tai sukia tukkaansa loppuikänsä sinut nähdessään, mutta jos mitään ei koskaan tapahdu sen lisäksi, on mahdotonta sanoa, onko hän todella kiinnostunut. Se selviää vain kysymällä, toimimalla ja kokeilemalla.

I don't care, i love it!

Huomasin juuri, etteivät mun ystävät kuuntele mua ikinä. Olin jo pari viikkoa etukäteen sanonut olevani tämän viikon tosi kiireinen, ja että olen ihan sidottu töihin. No, mitä tekee mun frendi, jota vaikka Matleenaksi kutsuttakoon. Hän soittaa minulle ja on sitten ihan että oho, mitä eiku ainiin kun mä kerron olevani töissä. Aivan kuten olin jo 55 krt aiemminkin sanonut. Se vaan oli niin keskittynyt jauhamaan miehistään, ettei se oikeastaan edes kuunnellut minua.

Ja kun mä viimeksi sitä näin, huomasin etten edes saa siltä suunvuoroa. Se pälättää ja lätisee millon mistäkin miehestä("än") eikä kuuntele mitään muuta ollenkaan. Mä voisin ihan hyvin sanoa vaikka muuttavani Japaniin, eikä se tajuaisi mitään. Ja niin monet kerrat olen pyytänyt, voitaisiko puhua välillä jostain muustakin kuin hänen murubeibensä toimista milloin mihinkin liittyen, johon se tietysti falskina että joo, kunnes kahden minuutin kuluttua lätisee taas ihme soopaa siitä, mitä merkkiä hänen beibensä farkut ovat jne. Ja mä tajusin, että koko sinä aikana, jonka Matleenan kanssa vietin, se ei kertaakaan kysynyt mun kuulumisia. Itse asiassa se ei kysynyt minulta mitään. Minun vain oletettiin istuvan nöyränä pieni ikuisuus ja kuuntelevan sen yhdentekeviä juttuja ihmisestä, jota en edes tunne, ja johon kaiken hehkutuksen ja hekuman jälkeen en edes haluaisi tutustua. 

Kun minä aloitin jälleen uuden yrityksen keskustella jostain omaan elämääni liittyvästä, meni ehkä minuutti kunnes mä lakkasin kuuntelemasta sitä lätinää, jota mun niin kutsuttu ystäväni jauhoi 888:nnen kerran sen tapaamisen aikana. Ihan oikeasti; minä yritin. Yritin keskustella ensi kesästä. Mennääks festareille tai jotain muuta tekopyhää kaverisontaa. Mutta ei, se torppasi minut ennen kuin olin saanut f-kirjaimen ulos suustani, ja jatkoi siitä mihin oli aiemmin jäänyt. Sen verran se kuitenkin tiedosti mun puheesta, että mietti kyllä, kuinka huikeeta ois mennä "mikon" kanssa ensi kesänä ruisrockiin. Johon mä tietty että XD -.- XDXDXDXX -.-.-.-.-.

No, en heti luovuttanut, olin kuitenkin järkännyt sille 2 tuntia, enkä aikonut lätistä sen ihastuksista koko aikaa. Itse asiassa koko kaksituntisen mä lähinnä pyörittelin silmiä ja katselin ikkunasta ulos. En jaksanut enää edes kommentoida mitään. Mulla oli ihan lahna olo, mutta hyvin se hoiti yksinkin puhumisen. Ei varmaan edes tajunnut puhuvansa yksin, eikä se tajunnut sitäkään, että sen murubeiben elämäntavat ja kaikki muu lätinä kiinnosti mua yhtä paljon kuin kaljuvahat. 

Mutta mä yritin, jatkoin aiheesta ensi kesä. Mietin, pitäisikö mun muuttaa veks, johon se katso mua vähän että täh, mitä toi oikee sano ja mutis sitten jotain epämääräistä näyttääkseen olleensa muka kuulolla. Siinä vaiheessa minulla alkaa keittää yli lopullisesti, kun se ihan pokkana jatkaa beibestään jauhamista ja ignoraa minut ihan täysin - niin kuin en olisi mitään muuta väliin sanonutkaan. Niin kuin olisi ihan ok jatkaa sitä saatanallista jäkätystä ja läpinää siitä, miten ihanaa sen elämä mattieskon kanssa voisi olla. Ja tälläkin hetkellä se varmaan odottelee, että mattiesko putoaa jostain saatanan reiästä sen syliin.

Mua alkaa pikkuhiljaa loukata tollainen käytös. Aina kun mä yritän puhua jostain muusta, laitan sille vaikka viestiä, että moi minut dumpattiin tässä 2 minuuttia ennen tärkeää kokousta ja kokous meni ihan vituiks kun mä vaan itkin koko toimiston edessä ja --- ja se kommentoi koko asiaa sanomalla ehkä ok tai aha ja sen jälkeen tulee 5 viestin mittainen evankeliumi jostain mattieskon ihanuudesta tai mistä milloinkin.

Mutta kyllä tuosta voi päätellä kuinka paljon minua kunnioitetaan. Eikä sitä tunnu yhtään haittavan, että se on aina suurimman osan äänessä aina samasta puheenaiheesta. Ja eikä sitä selvästikään haittaa että mä hyräilen mielessäni icona poppia ja i don't care i love ittiä.

Ja meinaan tosissaan hänen murubeibensä toimet kiinnostaa mua ihan perkeleesti, mutta kyllä nää kaljuvahat menee vielä hitusella ohi. No, onneks frendini kuitenkin pyrkii aina muistuttamaan mua oman beibensä ihanuudesta, että kaljuvahojen ykköspaikka on pian historiaa.

Voihan adonis, en kestä enää yhtäkään "mattieskolla on niin ihania boksereita" tai "vähäks söpöö ku sen kaverit/äiti/talonmies kutsuu sitä bubbeliduppeliks<2<3<3<3<33<3<3<3<3<33<3333" 

Ooh, mama tosiaan.

älä huoli, vituiks se menee kuitenki

Olisihan se pitänyt arvata, että miesasiat menee aina ennemmin tai myöhemmin ihan vituralleen. Ja arvattavaa oli myös kavereideni sympatia tätä kohtaan.

Tiina, erittäin hyvä kaverini parin viime kuukauden ajan: "No uutta putkeen vaan! Kyllä sä oot semmonen eukko et sulle ei voi ku lämmetä" Johon minä, että *tekohymy* ja *naurut*. Mietin kuitenkin, etteikö se parempaan pysty. Ei meinaan kauheasti lohduta, jos käytetään yhtä kuluneimmista kliseistä ("sähän saat kenet tahansa") varsinkaan kun en halunnut ketä tahansa, vaan tämän tyypin joka juuri teki bänksit kanssani.

Maria, kaverini parin vuoden ajan: "Vähäks se oli urpo!! Se vitun niljake kusipää pallikasa!! Mää käväsen vähä ojentamassa sitä miten naisia kohdellaa!!" Suoran huudon ja mitä ihmeellisimpien haukkumanimien sijasta olisin kuitenkin kaivannut sympatiaa. Ja sitä paitsi, ei ollut kusipäisyyttä olla syttymättä minuun - vaikka toki se harmitti. Toisaalta, onhan Marian reaktio sentään parempi kuin seuraava.

Saija, ystäväni jo aika kauan aikaa: "Olipa törkeetä. Mut onneks MikkoMatiasMarkusMartti (hänen oma hanipuppelinsa) ei oo tommonen!! Se on niin ihana ja kultanen eikä ikinä tekis mitään tollasta! Ja niin sulonen ku se aina -------- " Ja tässä vaiheessa mä lopetan kuuntelun ja pyrin nieleskelemään kyyneleet veks.

Ulkoisesti minä olen aina esittänyt vahvaa. Sisältä mä olen kuitenkin jälleen säpäleinä, eikä sitä edistä se, ettei ketään mun ystävistäni oikeasti kiinnosta. Heidän sympatiansa riittävät juuri haukkumaan miehen, kunnes muut asiat vievät voiton, eikä sympatiaa sen jälkeen heru. Sitten keskustellaan vain siitä, mistä he haluavat, ja jos mä näytän erityisen surkealta, niin sitten joku ehkä heittää väliin jotain siitä, miten "ihku ja menevä naikkonen sä oot" mutta joo, ei kamalammin liikuta. Ja sitä paitsi, en mä halua olla mikään naikkonen. Mä oisin halunnu olla sen tyttöystävä. Että jauhetaan ihmeessä taas 2+3 tuntia sun ihanan, täydellisen miehes ominaisuuksista ja unohdetaan että ainakin vielä joskus minullakin oli elämä.

mistä tietää että mies on kiinnostunut? osa 2

Huomasin itse olevani siinä loukussa, josta olen yrittänyt muita aina varoittaa. Onko mies kiinnostunut.

No, tutustuin tässä äskettäin yhteen todella mukavaan ja hyvännäköiseen tyyppiin. Numeroita vaihdettiin baari-illan jälkeen - niin, mahtaako noita pysyviä miehiä oikeasti baarista löytää?

Nyt en vain ota mitään selvää tästä miehestä. Kyseisenä iltana hän oli hyvin kiinnostunut, mutta kuten aina, seuraavana päivänä kun viestiä laitan, eipä siitä ota enää mitään selvää.

Mutta minä itse olen aina hokenut kaikille, että kyllä mies ottaa yhteyttä, jos häntä kiinnostaa. Nyt olen kuitenkin itse se ruikuttava, epätoivoinen ja viestiä laittava osapuoli, vaikka samaan aikaan tiedän, että ehkei jokin ole kohdallaan, jos viesteihini jätetään vastaamatta tai jos vastataan, niin vastaus on sen kuuluisan yhden sanan mittainen. Ja nyt mä jopa mietin, että muistaako se mua ollenkaan.

Tähän tunteeseen vain kyllästyy pikkuhiljaa. Kun ei yhtään tiedä, missä mennään ja pitäisikö tässä nyt odotella jotain tapahtuvan. Hän kyllä osoitti niin selkeitä kiinnostuksen merkkejä (katseet, kysymykset elämästäni, fb-kaveriksi pyytäminen jne.) mutta kuinka paljon noidenkaan varaan voi laskea? Koska hän pyysi minua fb-kaveriksi kello 02.36 aamuyöllä, hän on selkeästi kanssani tosissaan? Tai koska hän bailasi kanssani baarissa aamuun asti, hän selkeästi on hyvin kiinnostunut minusta? Hhh, tuonkaltaisista "merkeistä" olen aina varoitellut muita - älä laske liikaa hataran pohjan / "todisteiden" varaan - etenkään baarissa tapaamiin miehiin.

Jos minä en olisi minä, vaan joku ystäväni, joka olisi samassa tilanteessa kuin minä nyt, sanoisin hänelle, että ota yhteyttä mieheen. Mutta samaan aikaan ajattelisin kyllä, ettei jutulla välttämättä ole mitkään superpositiiviset lähtökohdat (miehen muistikuvista ei ole takuuta jne.) ja epäilisin jutun onnistumista. Jos minä olisin kaverini, sanoisin, että onhan kaikki mahdollista - mutta en itse uskoisi siihen. Kännisen mieheen puheisiin ei pitäisi luottaa, varsinkaan jos tämä ei seuraavana päivänä edes muista niitä.


Mutta koska minä olen minä, minä uskon eroavani muista tapauksista. Tottahan se mies minut muistaa, minä vakuutan, mutta samalla epäröin itsekin. Baarituttavuus numero 45, voisiko tämä sitten viimein toimia? Miksi minä joka kerta uskon, että mies on tosissaan, vaikka nämä jutut on nähty kymmeniä kertoja aiemminkin. Minä en koskaan opi, ettei aamuyön tunteina syntyneet tuttavuudet yleensäkään kestä mitään. Mutta joka kerta minä tahtoisin uskoa, että kyllä tämä vielä tästä, että minä olisin riittänyt siihen, että minusta oltaisiin kiinnostuneita.

Ja kyllä sen oikeasti pitäisi riittää. Jos minä olisin (ollut) hänen mielestään riittävän kiinnostunut, kai hän olisi vastannut viestiin? Mies olisi kyllä ehdottanut ehkä itsekin tapaamista, jos hän todella haluaisi tavata minut. Mutta niin. Kukapa minut enää haluaisi nähdä, yhyyy byäyäbä. En katsokaan enää ketään miestä päin - baarissa ainakaan - ettei kukaan vahingossakaan yritä tulla vikittelemään ja sitten jätä huomiotta.

-

Anteeksi taas pitkä tauko, mutta nyt mä en vain ole ehtinyt koneelle kun on ollut kaikkea muuta tekemistä. Palaan ensi viikolla aktiivisena kirjoittelemaan!

Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Viikonloppua!

Mulle iskee aina välillä ihan kauhea blackout. Tai oikeastaan ideapula. Ja minä olen aina ollut niitä, jotka on mieluummin hiljaa kuin jorisee yhdentekevää shaibaa jostain aiheesta, mikä ei oikeastaan edes kiinnosta ketään. Ja koska välillä ja usein musta tuntuu siltä, että mä toistan itseäni itkeskelemällä exäni perään ja valittamalla milloin mistäkin, niin sen takia mulle välillä tulee näitä muutaman päivän taukoja, koska en yksinkertaisesti keksi mistä puhua! Ja varsinkaan, kun mun elämässäni ei juuri nyt tapahdu mitään ihmeellistä tai kiinnostavaa. Suunnittelen uutta elämää nro 3 ja mietin pitäisikö mun taaas palata koulun penkille vaikkei tipan vertaa kiinnostaisi.

En tahallaan pitäis tällasia hirveitä taukoja, mutta nykyään mulle käy tosi usein niin että en vaan keksia ja tuijotin vaan ruutua, mutistuin kyllä koneella ja tuijotin vaan ruutua, mut mitään ei tullu. Ja tästä minulla on ihan hirvee olo, koska oon todella surkea blogin pitäjä kun en edes keksi mitä sanoa.. :D

Joten nyt, heitelkää mulle ideoita, mistä voisin jorista, koska veikkaan että muuten käy niin, että jorisen ja kitisen taas ens viikolla ex-mieheni perää(n) ja toistan itseäni sen 444:nnen kerran..

Mutta hei, hyvää viikonloppua kaikille! Ja eipä tässä muuten ole enää ihan hirveän kauaa kevääseenkään (tai ainakin kaikki kaupat kyllä pursuaa kevätvaatteita jo tammikuun lopulla..)

Ilmasen viinan bileet part ööniinkutäh

jaahas jaahas. Mistäs mää alottaisin oikein?
Oli huikeet bileet. (Not)
Chigagossa oli huikee meno. (Not) mutta parin martinin ja cosmopolitanin jälkee kaikki alko näyttää vähän siedettävämmältä.


No, mä menettäisin kaiken uskottavuuteni 30-kriisiä lähestyvänä tattiotsana, jos myöntäisin, että oikeestaan oli ihan hauskaa. Mitä nyt oli erittäin huikea ajoreissu takasin tänne chigagon selän taakse kahden hieman ei niin duracel-vointisen daamin kanssa. Tällä kertaa noi oolmoust mai best frendini sentään olivat suhteellisen hiljaa matkalla, tosin johtunee edellisillan nesteytyksestä, ja lisäks jopa toinen heistä yltyi krapulaepätoivoissaan jopa kiittämään mua kyydistä.

Huh huh, jopas jotakin ja ihmeitä tapahtuu. Sen kunniakshan me melkein voitais ottaa joskus uusiksi. Etenkin jos miehet chigagossa on edelleen yhtä jees.

Täytyy kyllä muuten vielä palata Suomen surkeimpiin kuskeihin ja tunnustaa, että on se Nona vaan aika kova mimmi! Siis persoona ja luonne on ihan huippuluokkaa, onko noin ilosia ja pirteitä ihmisiä oikeesti olemassa? Tsemiä Nonalle ja kait sitä pitää huomennakin palata sen tv-ohjelman pariin ja kattoa, mitä jumbojetiä ne tällä kertaa joutuu hinaamaan.

Ilmaisen viinan bileet

Plaaah - taas pukkaa turhantärkeitä kissanristiäisiä -joita myös ryyppäjäisiksi kutsutaan. Ja koska älykääpiöt, örveltävät urpot ja lässynlää-lätinä kiinnostaa mua niin suunnattomasti, niin pakkohan sitä oli lähteä. Ja toki pääsen siten myös esittelemään kehnoakin kehnompia ajotaitojani ja ottamaan kaksi moittijaa kyytiin, koska nää kissankryssingit on Suomen Chigagossa. Ja se on meinaan Lahti, jos ette vielä ehtiny Urbaaniin Sanakirjaan asti, jeejee.

Tänään mä kyllä huomasin, miten täynnä oikeasti olen kaiken maailman bileitä. Kiinnostus näytti nollaa koko kemuja kohtaan, mutta koska järjestäjä oli mai best frend - jos semmosia tältä planeetalta enää ylipäätään löytyy - nii pakkohan sitä oli sit suostua, vaikka tällä kertaa sen ei tarvinnu edes väkertää koiranpentuilmeitä, kun mä suostun miltei heti - tai vaihtoehtona olis ollut ratkiriemukas reissu porukoiden luokse - eli not.

Lisäks mua kyllästyttää kuunnella eräiden kahden ei-niin-hyvän mai best frendin juttuja, koska ne on sitä samaa mitä viimeiset pari vuotta: onkohan jaska siellä, vittuku kaikki rahat meni brenkkuun, öö, ja mitähän ne nyt yleensä joriseekaan. Ja uusimpana puheenaiheena tosiaankin on ollut se, että voi dää, martsuliini, sä melkee ajoit ton dyydin päälle! !11
Vaikka mä, kuten sanottua, olen maailman paras kuski, ja sivuutin sen dyydin kohtuusopivasti 0,1 mm etäisyydeltä. No viitsivitsi, oikeesti siinä oli ihan huikeesti tilaa.

Ihan yhtä huikeeta noi kissankristiäiset ei kyllä yleensä oo. Lipitetää ihkui drinkkejä, jotka joku-muka-taitava on tehny, ja esitetään et namnam, hyvää on. Ja jostain kumman syystä kamun huonekasvit näyttää aika nyrpeeltä seuraavana aamuna.

Ja mitäs muuta - no, mielestäni semmonen kohtuu-urpo örvellyskään ei oo enää ihan munlaisteni hienostuneiden eliittibimbojen juttu. Vitsivitsi. En ole eliittiä enkä bimbo, vaikka noi eräät kyllä vähän örveltääkin, mutta mulle itselleni riitti se, että kerran 5-vuotiaana yrjösin isukin päälle eikä se enää tykänny. Enkä usko et kukaan muukaan ilahtuu kovin, jos saa martinit rinnukselle á la martsuliini. Isukin päälle lenteli kyllä ihan vaa shellin lihapullia et kai sitä martinin puklausta vois vielä kokeilla jonkun muun päälle.

Jeesjees. Ehkä mä kestän vielä yhdet ilmasen viinan bileet ennen kuin muutun lopullisesti katkeraksi tattiotsaksi ennen 30-kriisiä.

Iik.
Kuulosti hälyttävältä. Ja teknisesti ottaen mä olen lähempänä kolmeakymppiä kuin nollaa.
Voi kristuspistus.
Kai sitä sen kunniaks sit vois yhden ottaa.
Ja jos ne vaik sattuis chigagos soittaa mun lempsubiisejä nii ehkä siinä sit vois vielä vähä repästä ja ehkä jopa vähän jorataki.
Mut vaan, jos mr. bartender tekee mulle cosmopolitanin ja dyydit chigagossa on hyvännäkösiä.
Uu mami.
Ja pienet sille dädin paidalleki, jonka päälle mä shellautin ne lihapullat sillon joskus.