Plaaah - taas pukkaa turhantärkeitä kissanristiäisiä -joita myös ryyppäjäisiksi kutsutaan. Ja koska älykääpiöt, örveltävät urpot ja lässynlää-lätinä kiinnostaa mua niin suunnattomasti, niin pakkohan sitä oli lähteä. Ja toki pääsen siten myös esittelemään kehnoakin kehnompia ajotaitojani ja ottamaan kaksi moittijaa kyytiin, koska nää kissankryssingit on Suomen Chigagossa. Ja se on meinaan Lahti, jos ette vielä ehtiny Urbaaniin Sanakirjaan asti, jeejee.
Tänään mä kyllä huomasin, miten täynnä oikeasti olen kaiken maailman bileitä. Kiinnostus näytti nollaa koko kemuja kohtaan, mutta koska järjestäjä oli mai best frend - jos semmosia tältä planeetalta enää ylipäätään löytyy - nii pakkohan sitä oli sit suostua, vaikka tällä kertaa sen ei tarvinnu edes väkertää koiranpentuilmeitä, kun mä suostun miltei heti - tai vaihtoehtona olis ollut ratkiriemukas reissu porukoiden luokse - eli not.
Lisäks mua kyllästyttää kuunnella eräiden kahden ei-niin-hyvän mai best frendin juttuja, koska ne on sitä samaa mitä viimeiset pari vuotta: onkohan jaska siellä, vittuku kaikki rahat meni brenkkuun, öö, ja mitähän ne nyt yleensä joriseekaan. Ja uusimpana puheenaiheena tosiaankin on ollut se, että voi dää, martsuliini, sä melkee ajoit ton dyydin päälle! !11
Vaikka mä, kuten sanottua, olen maailman paras kuski, ja sivuutin sen dyydin kohtuusopivasti 0,1 mm etäisyydeltä. No viitsivitsi, oikeesti siinä oli ihan huikeesti tilaa.
Ihan yhtä huikeeta noi kissankristiäiset ei kyllä yleensä oo. Lipitetää ihkui drinkkejä, jotka joku-muka-taitava on tehny, ja esitetään et namnam, hyvää on. Ja jostain kumman syystä kamun huonekasvit näyttää aika nyrpeeltä seuraavana aamuna.
Ja mitäs muuta - no, mielestäni semmonen kohtuu-urpo örvellyskään ei oo enää ihan munlaisteni hienostuneiden eliittibimbojen juttu. Vitsivitsi. En ole eliittiä enkä bimbo, vaikka noi eräät kyllä vähän örveltääkin, mutta mulle itselleni riitti se, että kerran 5-vuotiaana yrjösin isukin päälle eikä se enää tykänny. Enkä usko et kukaan muukaan ilahtuu kovin, jos saa martinit rinnukselle á la martsuliini. Isukin päälle lenteli kyllä ihan vaa shellin lihapullia et kai sitä martinin puklausta vois vielä kokeilla jonkun muun päälle.
Jeesjees. Ehkä mä kestän vielä yhdet ilmasen viinan bileet ennen kuin muutun lopullisesti katkeraksi tattiotsaksi ennen 30-kriisiä.
Iik.
Kuulosti hälyttävältä. Ja teknisesti ottaen mä olen lähempänä kolmeakymppiä kuin nollaa.
Voi kristuspistus.
Kai sitä sen kunniaks sit vois yhden ottaa.
Ja jos ne vaik sattuis chigagos soittaa mun lempsubiisejä nii ehkä siinä sit vois vielä vähä repästä ja ehkä jopa vähän jorataki.
Mut vaan, jos mr. bartender tekee mulle cosmopolitanin ja dyydit chigagossa on hyvännäkösiä.
Uu mami.
Ja pienet sille dädin paidalleki, jonka päälle mä shellautin ne lihapullat sillon joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti