Hetken sätin itseäni voimasanojen käytöstä, mutta sitten ajattelen ihan sama. Minä haluan takaisin. Hitto.
Vaikka elokuun puolivälinen sunnuntai on ulkoisesti hyvin kaunis, olen hieman hukassa. Jarrupoljin pohjaan ja äkkiä kehäkolmosen kiihdytyskaistalta muun liikenteen sekaan. Miksi minä edes mietin tätä? kyselen itseltäni ja yritän pitää ajatukset kasassa. Mikä sai minut kaipaamaan sitä kaikkea? Etkö sinä muista, mitä kaikkea huonoa siellä oli, kyselen itseltäni.
Pitäisikö minun lähteä takaisin, mietin yhä, kun olen jo perillä kotonani kaupungin toisella puolella yhden IKEA-reissun rikkaampana. Kassalla ollessani aloin epäröimään, ostaako sittenkään niitä tummia kuviollisia verhoja. Rupesin miettimään elämääni ja sitä, että entä jos. Kaikki lähti yksistä verhoista. Se kaipuu ja mietintä tyyliin 45:nnen kerran tänä vuonna.
Koko kotimatkan todella pohdin, miksi olin ostanut nämä verhot. Minähän haluan täältä pois. Sitten olisi taas yksi objekti enemmän pois myytävänä. Menenkö taas asioiden edelle.
Palaan vanhoihin kuviin ja muistoihin. Querida México. Haluan takaisin.
