perjantai 28. kesäkuuta 2013

asunnon haussa

Heipähei.

Lähden katsomaan paria kämppää tulevasta kaupungista tässä  loppuviikolla, eli bloggailu jää hieman vähemmälle, sillä ajomatkaa riittää ja kone jää tänne. Palaan kuitenkin pian asiaan, kunhan tulen takaisin. Jospa silloin olisi selvillä jo vähän enemmän mitä tulevaisuuteen tulee. Vuokrat tuolla kaupungissa on jotain järkyttävää, mutta mihinkään opiskelutenulaan ei kyllä kauheasti tee mieli... Tuntuu, ettei yksityisiä asuntoja ole juurikaan tarjolla ja nekin, jotka ovat, on pilattu hirveällä vuokralla. (1000€/25 neliön pikkuplösö) Miesasioista on turha edes mainita mitään, sillä mutsi huokaisisi niiiin syvään, jos tietäisi, että se sykloni on pistänyt jumijumi-vaihteen päälle.




maanantai 24. kesäkuuta 2013

alennusmyyntien ryysyt ja risut

Jaa että alennusmyynnit. Niihin meneminenhän oli suoraansanoen karmaiseva virhe nyt, koska;


A) Nykyään kaupoilla on ihmeellinen tapa aloittaa alennusmyynnit jo etukäteen - parhaillaan jo melkein kesäkuun alussa!!? Eli ne muotimonsterit, jotka parveilevat keskustoissa ja ostoskeskuksissa muutenkin 24/7, vievät tietysti kaikki parhaat päältä, koska me tavan pölleröthän luullaan, että ne myynnit aloitetaan vasta juhannuksen jälkeen -kuten meidän nuoruudessa vielä oli tapana! Silloin kun mä olin teini, oli elämän jännittävintä aikaa venata mökillä tuskaisena viimeisiä juhannuksen jälkeisiä pyhiä, että pääsisi keskustaan shoppailemaan heti alennusten alkaessa. Nykyteinit ei enää voi kokea sitä tuskaa, kun porukat haluaakin jäädä möksälle vielä viikoksi, vaikka sä rageet ja raivoat, että nyt menee henkkamaukan kuteet sivu suun. Nykyteinit on nimittäin jo tyhjentäny henkkamaukan alehyllyt ennen ku Iltalehti on edes alottanu spekulaatiot juhannusssäistä.

B) Edellämainitustakin syystä kaikki XS/S/M-koot ovat jo loppuneet, ja kuten aina, rekit ovat täynnä lähinnä joko XL-koon vaatteita tai saatanan rumia rättejä alennettuun ylihintaan 20-50€

C) Seuraavat kollaasit kuvaavat aika hyvin vallitsevia trendejä, jotka eivät nappaa itselläni sitten yhtään... Kaikki trendivaatekaupat kauppaavat kilpaa jämäkköjä pappahousuja 7/8-lahkeilla, usein mitä kirkkaimmissa väreissä, mutta no, minun takalistoani ne eivät ainakaan imartele, nämä jäykähköt tönköt pappahousut siis, ja sitten on mitä ihmeellisempää rättiä, on pitsiä ja kukkia, mutta joko malli on teltta tai sitten muuten vain sökö, joka ei istu päälle ilman vartin kestävää asettelua, enkä mä silloinkaan ole varma, miten kyseinen rätti oikein pitäisi pukea.

Ja sitten ne kuosit... Vihreäpinkkiä käärmeennahkaa? Tarrakiinnityksellisiä kenkiä? Vesimelonia/ananaksia/banaaneja paidassa ja housuissa, ihan tosi? Överileopardit, typerät tekstit (luokkaa: Dirty Heels, Hot Bananas, I love to be loved hard) ja mitä lie muuta, mitä en itse ainakaan mainostaisi takapuolessani jne. Muotilehdissä vielä oikein superhiper-hehkutetaan näitä kammotuksia, niin enköhän mäkin osaa..


Alla: mm. Piilota melonisi melonilla, 'muodot (huonolla tapaa) esiin tuovat leggingsit', upeat ei-yhtään-mauttomat, käärmeen'nahka'korkkarit upeissa, todella hyvin yhteensopivissa väreissä, erittäin tyylikkäät myrkynvihreät kiiltokorkkarit ja tässä suloisen sekavassa kukkasekamelskassa olet kuin luotu poimimaan rentun ruusuja!





Alla: Kun ahtaudut tähän nahkaiseen makkarankuoreen, olet kirjaimellisesti makkaroiden ja kuoren välissä. Vaihtoehtoisesti voit testata vastaantulevien englannintaitoa yhdistämällä multiälykkään Dirty Heels -paidan diskopallojen kanssa kilpaa blingaavaan ei-yhtään-tönkköön hameeseen ja kunhan muistat kiinnittää korkkareiden tarrat hyvin, olet valmis säihkymään yössä!




Alla: Yhdistä yhteen paitaan kolme eri tyyliä! Lainaa vaikka isoveljesi paitaa ja isoisäsi housuja.. Ällöt ornamenttiyrjäpökät, 90-lukuiset kulahtaneet ja multiupeasti liukuvärjätyt katseenkääntäjät ja perseen leventävät pinkit kuviolegat. Wautsiwau ja katseiden kääntö -efekti taattu, kun yhdistät mihin tahansa housuihin jotkut alla näkyvistä klassisen tyylikkäistä kengistä! 








Alla: Lisää ihanaa 90-lukua! Ompele hame mummonmökin verhoista ja yhdistä siihen isäsi paita ja isoisän kengät! Lisää vielä vähän ruutukuosia ja olet valmis peräkammarin poikien metsästykseen!












Alla: Pappahousuja pinkkinä, kahden hengen teltta kukkakuosissa, valmiiksi reikäiset muoviballerinat ja lisäksi upea pinkki " twillikangas-prätkäjakku", josta Marlon Brandokin olisi kateellinen! Kaikki kollaasien komistukset H&M:n alesta.



lauantai 22. kesäkuuta 2013

juhannusjuna acapulcoon kiitos

Nyt mä teen itselleni taas uuden lupauksen: Ole ensi vuonna jossain muualla tähän aikaan.

Mä olen niin kyllästynyt tähän suomalaiseen juhannuskulttuuriin. Enkä mä nyt tarkoita tota Ylellä pyörivää ikuisuusjuhannusjunaa, joka ei edes kiinnosta ketään täysjärkistä "viihdyttävine" esityksineen. Mä olen kyllästynyt kerääntymään mökille seuraavalla kokoonpanolla: meitsi (yksin kuten aina, kolminkertainen hiphip-huuto tai, kuten porukat ajattelee, kolminkertainen huokaus), broidi ja sen iki-ihana tyttöystävä (ja nyt ne huokailee ihastuksesta, koska broidilla sentään on joku) ja tietty porukat ja ehkä faijan sisko muksuineen.

Voi tsiiisus miten ihkua.
Grillaus vielä menee, koska meikä rakastaa ruokaa. Mutta heti kun grillinkansi sulkeutuu ja maissintähkät on mahassa, niin mua alkaa masentaa. Mitä mä täällä teen? Noi muut on aina pitäneet yllä jotain hitonmoista täydellisen perheen imagoa, mutta varsinkin näin vanhetessa mulla on jo pitkään ollut sellainen olo, etten mä sovi siihen. Porukat on aina olleet mökkihulluja ja broidista on vähitellen alkanut kuoriutua sellainen. Mä en kuitenkaan viihdy kolmen mäkkihöperön ja yhden wannabe.höperön kanssa kovin pitkään jossain helvetin kuusessa makkaraa grillaamassa, koska mulla on jatkuvasti olo, etten mä kuulu joukkoon. Koska mulla ei ole ketään.

Äiti ja faijahan on olleet monikko jo ennen meidän syntymää. Mutta nyt kun mun isoveli gimmoineenkin on aina vain me sitä ja me tätä niin mä olen alkanut eriintyä niistä. Mä olen aina mä. Jos mä sanoisin joskus, että me tullaan sitten juhannuksena, niin äiti saisi joko sydärin tai luulisi, että mä olen paksuna, mistä se tietty saisi sydärin, koska taitaa edelleen kuvitella, että mä olen sielunsisko Neitsyt Marialle ja mitä lie.

Mutta eniten mua ahdistaa se, että meidän perhejuhannukset on aina jotenkin masentavia. Pienenä mua kyllästytti istua nuotion ääressä katsomassa sukulaismiesten ryyppäilyä enkä mä nyt myöhemminkään jaksa innostua yhtälöstä alkoholi + juhannus. Kaikki kaverit suuntaavat mitä ryyppymäisellisimpiin paikkoihin (Kalajoki, Himos, Tahko ja mitä niitä nyt on) mutta mä en halua lähteä mukaan vain juomaan övereitä, koska on juhannus. Juhannuksesta on tullut vappu ja uusivuosi, juomisen juhla. Ja onhan se jotenkin surullista, että samaan aikaan ruotsalaiset leikkii piirileikkejä tankojensa ympärillä, kun mun setä sammuu lähimetsään.
Onhan se tietysti yleistävää, mutta tuntuu, että erityisesti mun ikäisilleni jokainen kalenteripyhä ja kansallinen vapaapäivä on vain syy vetää vitunmoiset perseet.

Joten, tästä johtuen, ensi vuonna mä olen jossain muualla kuin perseiden vedossa tai tulossa hulluksi keskellä ei mitään höperöklubin kanssa.

Nizza, Lontoo tai Amsterdam voisi olla ihan jees. Ja ehkäpä mä siihen mennessä olisin löytänyt sinne jotain kunnollista matkaseuraakin, jotta mamma saisi kerrankin huokaista syvään ihastuksesta eikä pelosta siitä, että sen nuorimmaisesta tulee vanhapiika.




torstai 20. kesäkuuta 2013

kosto miehelle

Mä näin mieheni eilen kaupungilla. Se ei huomannut mua, mutta näköjään sillä ei ollut aikeitakaan ilmoittaa mulle palanneensa kaupunkiin.
Tyypillistä.
Mutta tällä kertaa mä en ole kärvistellyt himassa kolmea viikkoa ja venannut sitä takaisin. Mä olen elänyt ja yrittänyt pitää kiinni kaikesta muusta, koska hyvin varhaisessa vaiheessa mä tajusin, ettei kaikki ole ihan kunnossa. Kuten se, ettei se ole ilmoittanut mulle tulostaan, ja se, että se pyörii kuitenkin torilla vaikka ei ole nähnyt mua liki 3 viikkoon, mutta se nyt kertonee vain sen, ettei se edes tahdo nähdä mua. Ja jos se ruikuttaen soittaa mulle juhannuskänneissään niin turha luulo. Ainoa syy, miksi mä voisin tai edes haluaisin nähdä sitä on kosto.

Tai ei nyt ihan kosto. Ei mitään sellaista, mitä Emily Thorne suunnittelee samannimisessä sarjassa maikkarilla sunnuntai-iltaisin, mutta sanotaan, että napautus. Jokin jutska, jolla se tajuaa, ettei mua, eikä sen puolin ketään muutakaan, pitäisi kohdella näin. Jos se sattuisi soittamaan mulle, mitä mä siis suuresti enää epäilen, niin mä menisin sen luokse viimeisen kerran. Jos se alkaisi satuilla ja liverrellä mulle mukavia, mä en uskoisi. Jos se alkaisi ahdistua mun kysymyksistä, niin ahdistukoon. Me juteltaisi erittäin mukavia, kunnes mä lähtisin henkisenä voittajana sen kämpältä tekemättä siellä mitään muuta. Siinäpähän sitten näkisi, ettei jokainen nainen suinkaan lankea hänen jalkoihinsa (tai ainakaan joka kerta) ja että mä en ole helppo. Mä en ole tyytyväinen suhteeseen, jossa mua fuulataan joka viikko ihan 6-0, kunnes yritetään leperrellä dumpattu olo pois. Mutta enää se ei toimi.

Mä miltei toivon, että se laittaisi mulle viestiä ja pyytäisi käymään. Mä voisin esittää välinpitämätöntä ja lopulta myöntyä. Jos se oikeasti olisi niin innokas näkemään mua, se olisi laittanut mulle viestiä heti palattuaan. Mä menisin sen luo ja tekisin asiat selväksi. Koska kaikkein tärkeintä on, että se tajuaisi, että mä olen tajunnut mitä peliä se pelaa.

Ja mun kanssani ei pelailla, koska mä pelaan aina paremmin.
Ja siksi mä tarvitsen sen henkisen voiton.


tiistai 18. kesäkuuta 2013

½ jäähyväiset


Aluksi minä en liiemmin tykännyt tästä biisistä, mutta nyt siinä on jotain tiettyä kaihoisuutta, joka vetoaa muhun. Sellaista hetkessä elämistä, johon mä en itse ole koskaan uskaltanut pystynyt. Jokin sellainen tunnelma, joka ei ole koskaan ollut läsnä omassa elämässäni, mutta joka niin kovin kiehtoo mua.

Tässä elämäntilanteessa mä kaipaisin kuitenkin hetkessä elämistä. Kuukauden tai kahden kuluttua asiat ovat eri lailla kuin nyt; mä en ole enää tässä kaupungissa (hyvä asia), mä en ole enää tässä duunissa (½hyvä asia) enkä mä ole enää näiden ihmisten kanssa (3/4 hyvä asia.)

Silloin mun täytyy järjestellä asiani uudelleen, sopeutua hetkeen ja yksinäisyyteenkin. Mun täytyy uskaltaa, luottaa itseeni ja olla vahva. Reipas ja tarmokas.
Mä en saa jumiutua siihen elämään, joka ei tyydytä mua nyt.
Asioiden on pakko muuttua tai muuten mä valitan niistä koko loppuikäni.
Tämä kaupunki ei ole mua varten. Ei tämä duuni eikä nämä (kaksinaamaiset) ihmiset.
Jossain muualla elämä voisi olla sellaista, jollaiseksi mä sen joskus aiemmin hattaroin. Mutta se ei tule itsestäänselvyytenä, ei automaattivaihteella. Mun täytyy panostaa sen eteen ja tehdä se itse sellaiseksi kuin mä sen haluan. Ja kaikki loppu on mun omasta päästä kiinni. Mutta ainakin mä aion yrittää. Tavoitella jotain, mikä ei ole vielä olemassa, mutta ainakin mä yritän saada asiat sinne päin, sellaisiksi kuin mä ne olisin jo aiemmin halunnut.
Puhdas pöytä-
ja mun-
uusi
(tai moneskohan tämä jo on, kolmas? Kuudes?)
Elämä.



sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

ei ole ok nähdä kerran kuussa




Se ei edelleenkään ole soittanut. Mutta oikeastaan mä en edes välitä. Olen jo elänyt tän ajan ilman sitä, enkä mä ole häntä edes liiemmin kaipaillut. Välillä mä ajattelen, että 48 tunnin päästä me nähdään - mutta toisinaan mä havahdun myös ajatukseen: ainiin, sekin on olemassa.

Oikeastaan mä en jaksa enää mitään säätämistä. 48 tunnin kuluttua, jos se soittaa kuten lupasi, mä aion tehdä kuviot selväksi. En mä jaksa eikä mun tarvitse odottaa sitä viikkoja joltain rellestysreissulta takaisin, tai oli ne kiireet mitä tahansa, niin ei mun tarvitse tulla kohdelluksi näin. Taas. Mullakin on elämä, vaikka se tuntuu aina välillä unohtavan sen.

Ja jos se muka oikeasti välittäisi minusta, se ei odotuttaisi mua näin kauaa, vaan järjestäisi mulle aikaa. Aikaa kun sillä on, mutta se on jo eri asia, miten se sen käyttää. Rellestykseen ja kavereihin, se kertoo jotain.

Nyt mä olen viimein näiden "erossaolo" päivien aikana tajunnut, etten mä halua tällaista suhdetta. Jos me todellakin näemme kerran viikossa, tai kahdessa viikossa, voiko tästä ikinä muka tulla mitään? Sille se ei kuitenkaan selvästikään ole mikään ongelma, nähdä kerran kuussa, vaan päin vastoin: se on ihan ok, että nähdään silloin kun ehditään. Siis se ehtii.

Mutta mulle se ei riitä.
Ei nyt eikä enää myöhemmin. Ja jos se ei sitä liikuta, niin sitten mä alan liikkua tästä jonnekin muualle. Jos sille kerta on oikeasti klassinen ihan sama, montako kertaa me nähdään, niin ei se mielestäni kovin vahva merkki vakaasta pohjasta ole. Jos se oikeasti ikävöisi mua tms. niin kyllä se haluaisi sitten myös nähdä mua enemmän (kuin kerran kuussa).

Niin. Eihän se yksinkertaista ole, ottaa selvää toisen ajatuksista, mutta ei se hyvä ole sekään, että mä yrittäisin huijata itseäni selittelemällä sen, kieltämättä, outoa käytöstä.

Joko asioiden on muututtava tai mun muutettava.
Ja jälkimmäinen tulee tapahtumaan joka tapauksessa.


lauantai 15. kesäkuuta 2013

far away from yesterday

(c) weheartit.com


Koska miehestä ei ole vieläkään kuulunut mitään, mä olen alkanut miettiä B-suunnitelmaa.

Ja se on:

• muutto pois täältä
• uusi alku
• uudet kuviot
• uusi mies (?) sitten joskus, jos sellainen sattuisi tulemaan vastaan

Koska: mä en todellakaan rupea etsimään mitään. Mä olen funtsaillut viime päivät ja pikkuhiljaa oikeasti alkanut kääntyä siihen suuntaan, että mun ja nykyisen mieheni juttu alkaa olla aika finito. Jos se ei välitä, niin tämän täytyy loppua. Ja jos se oikeasti välittää, niin kuin se väittää tekevänsä, niin sen olisi vähitellen aika korkea aika alkaa näyttää se. Tai muuten käy niin, että meikä hyppää pois tästä junasta ja vaihtaa ihan muuhun kuin tällaiseen suhteeseen, jossa nähdään ehkä kerta per 2 kk. Mä en nimittäin halua tuhlata aikaani ja kärsivällisyyttäni turhaan. On olemassa parempaa. Nyt hänenkin on aika tajuta, etten mä niele mitä tahansa.





perjantai 14. kesäkuuta 2013

selän takana vehtailua, osa 4001

Saattaa olla, että meikälikka lipsahti eilen viihteelle, ja siellä ollessani (ihan suhtkoht selevinpäein) mä mietin, että haluanko mä mun miehen ihan oikeasti. Onko se sellainen mies, jonka mä haluan. Onko se liian vanha ja tää klassinen, ansaitsenko mä parempaa? Niitä ihan mukavia ja hyvännäköisiä ja kivoja miehiä kun tuntui jostain ihmeestä satelevan juuri nyt, kun mun pitäisi olla varattu. Vai olenko mä edes varattu? Mies ei ainakaan tunnu sitoutuneen muhun ihan siten kuin varattuneisuus mun mielestä olettaisi.

Koska totuushan on, että ei tämä meidän "suhteemme" ole ongelmaton ollut. Sitä tuntuu kiinnostavan välillä ihan muut asiat kuin minun kanssani pyöriminen (siis hengailu) ja nyt kun me ei olla hänen takiaan, siis hänen työkiireidensä takia, nähty yli viikkoon, niin mä olen miettinyt, että haluanko mä edes nähdä sitä tän jälkeen. Haluanko mä edes oikeasti tähän suhteeseen, vai olenko mä taas ihastunut siihen, että tiedän jonkun muun olevan kiinnostunut minusta. Näinkin on saattanut joskus käydä..

Eniten mua kuitenkin arveluttaa, että satutanko mä lopulta itseäni, jos roikun tässä sekavassa kuviossa vielä pitkään. Välillä kun musta tuntuu, ettei se välitä, ja silloin kun me (joskus harvoin) näemme, niin kaikki on ihanaa. Tai on, jos hän ilmaisee kiinnostuksensa minuun.

Kun me tulevaisuudessa ehkä joskus näemme, sitten kun hänellä on aikaa tietysti, mun täytyy kovistella sitä erilaisista asioista. Kuten siitä, mitä se musta haluaa, ja siitä, että mitä se oikein puuhailee mun selkäni takana. Tällaiset keskustelut usein vain tuppaavat saamaan miehet juoksemaan karkuun, mutta minkäs teet, kun on näistä asioista pikkuhiljaa oikeasti alettava puhua.
Varsinkin kun mun muutto muualle varmistui tänään.
Ja tällä hetkellä mulle on miltei ihan sama, tuleeko mies mukaan vai ei, koska sen takia minä en ainakaan enää muuta omaa suunnitelmaani.



torstai 13. kesäkuuta 2013

selän takana vehtailua osa 4000

Mun ei ikinä pitäisi käydä kyyläämässä miestä facebookissa. Koska se, mitä sieltä paljastuu, on aina kamalaa.
Tai siis, se mitä sieltä paljastuu, on aina naiset x 4163.

Mutta mitä mun pitäisi ajatella niistä? Kaikista 4163:sta naisesta, jotka flirttailevat hänelle, minun miehelleni siellä? Ja mitä minun pitäisi ajatella siitä, että minun mieheni flirttailee heille takaisin. Vaikka hänellä on jo minut.

Minun pitäisi varmaan palata edellisen postauksen aiheeseen ja miettiä taas, mitä se musta oikein haluaa. Vaikka se vakuuttaa välittävänsä ja pitävänsä musta, niin ei oikein tunnu siltä, kun samaan aikaan se ;) ;) ;* -hymiöilee pitkin kyliä ( facebookia ) ja ei muka ehdi nähdä mua.

Jos tämä tapahtuisi jollekin muulle; esim. kaverilleni, niin mä sanoisin kaverilleni, ettei se (mies) välitä susta. Tai jos välittääkin, niin ei riittävästi. Mutta koska mä olen mä, mä haluan taas viimeiseen asti uskoa, että mä olisin sille se #1. Mutta jostain kumman syystä musta on alkanut tuntua, että sillä on 4164 ykköstä.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

mies haluaa kanssani vain sänkyyn

Moni on, ja mä olen, miettinyt tätä pitkään, omallakin kohdallani. Nimittäin sitä, merkkaanko mä hänelle oikeasti sittenkään yhtään mitään muuta.

Mä päätin toteuttaa pohdiskeluni seuraavassa muodossa, jotta muutkin samassa tilanteessa olevat saisivat tästä mahdollisimman paljon irti. Tai niin paljon kuin meikän tekemästä höpöhöpö-testistä vaan voi.

Testi: Olenko hänelle vain petikaveri?
Rastita, jos totta. Ja sen jälkeen mieti, että ei tsiisus, rastitinko mä oikeasti noin monta kohtaa.

[] Aina kun näemme, harrastamme seksiä
[] Vaikka näkisimme vain 30 minuutin ajan, harrastamme seksiä
[] Vaikka näkisimme jossain muualla kuin jomman kumman kotona, harrastamme seksiä
[] Useimmiten miehen aloitteesta
[] "Kauneinta"/kehuvinta, mitä hän on sanonut, on luokkaa: Sulla on hyvä/kiva/sexy perse/tissit/jokin vastaava ruumiinosa
[] Tai jos hän kehuu jotain muuta, hän tekee sen ollessanne sängyssä. Niinku sillai
[] Muulloin hän ei kehu
[] Hän ei kysele elämästäsi tyyliin: Mitä vanhempasi ovat ammatiltaan/Onko sinulla sisaruksia/Viihdytkö töissäsi tms. vaan kysymykset, joita hän esittää ovat jotain tällaista: Ootko ikinä saanu yhtä isoa kuin mun/Haluutko päälle/Ootsä ikinä vilauttanu kellekään/tms. pervoa lätinää
[] Hän ei itse oma-aloitteisesti juurikaan kerro elämästään
[] Sinä joudut kysymään häneltä kaiken, jos haluat tietää jotain
[] Ja mies ei mieluusti puhu syvällisemmistä asioista(an)
[] Hänellä ei ole aikaa sinulle, mutta kavereilleen/kaverin tyttöystävälle kyllä on, vaikka hän sinulle on väittänyt olevansa kiireinen koko viikon
[] Jos hän ehdottaa tapaamista, hän ehdottaa sitä usein luokseen (Ns. "kotikenttäetu"-strategia)
[] Ette ole käyneet "varsinaisilla treffeillä": elokuvissa, teatterissa, kahvilla tai syömässä tai edes oikeastaan missään 'ihmisten ilmoilla'
[] Hän välttelee ulkonaliikkumista = näyttäytymistä kanssasi
[] Hän ei aina (tahallaan) vastaa viesteihisi tai puheluihisi
[] Ollessaan sinun seurassasi hän puhuu muista naisista ylistävästi ("Kyllä se jamin muija on helvetin seksikäs. Kun sitä kattoo nii menee pakosti ihan wou")
[] Hän ei koskaan puhu tulevaisuudesta(nne)
[] Hän ei koskaan pyydä sinua mukaansa mihinkään
[] Hän ei esittele sinua tutuilleen, vaikka törmäisitte sellaisiin yhdessä ollessanne. Sä vain jökötät siinä kun se jauhaa jalkapallosta kaverinsa kanssa 30 minuuttia
[] Sinun kanssasi hän on haluton keskustelemaan muusta kuin vehkeensä koosta
[] Hänellä on paljon tavallisten naisten kuvia puhelimessaan/koneellaan/kämpässään (siis ihan "oikeiden, tavallisten" naisten kuvia, eikä mitään julkkiksia tai ammattimalleja)
[] Hän ei ole kiinnostunut huolehtimaan ehkäisystä
[] Kaikkein röyhkeimmät saattavat käyttää ihastustasi myös hyödykseen; mies pyytää sinulta usein viattomilta ja vaivattomilta vaikuttavia palveluksia tai pyyntöjä, kuten: voisitkohan sä tuoda mulle jotai safkaa ku tuut, maksan sit takas (ja sitten hän ei maksa) tai voisitsä heittää mut tonne ja sinne ja tänne ja takasin? tai voisitsä pestä tän mun paidan kun tähän tuli joku tahra (ja lopulta huomaat pesseesi sen koko pyykkivuoren, tiskanneesi ja vielä imuroineesi koko murusi kämpän ja sitä hän mahdollisesti myös kalasteli. Ja missä kiitos? Siivoushommien jälkeen huomaat talsivasi kotiin hölmistyneenä kaikesta tapahtumasta, sillä kun olit saanut hommat tehtyä, mies ilmoittikin lähtevänsä kaverilleen, eikä sinua enää tarvittu.)

Että jep. Tämä taisi olla tässä.

(c) weheartit.com

torstai 6. kesäkuuta 2013

merkityksettömät naiset

Mä en taaskaan tiedä yhtään, missä mennään (miesasioissa.)
Mies väittää olevansa kiireinen, mutta kas kummaa, hänellä on kyllä aikaa lähteä rellestysreissulle laivalle kaveriensa kanssa, mutta mulle tuota kiireistä aikaa ei sitten herunut edes yhtä tuntia.
No eihän siinä.
Mun usko tähän juttuun alkaa pikkuhiljaa lopahtamaan muutenkin, sillä ainakin hänen kaverinsa lisäämien kuvien perusteella ei heillä ole naisseurastakaan ollut pulaa... Huoh.
Jotenkin niin arvattavaa.
On toki pieni, joku 01,%:n mahdollisuus, että ne naiset ovat vain vahingossa tai "merkityksettöminä" niissä kuvissa, mutta kaiken jälkeen mä en jotenkin jaksa uskoa siihen.

Mä taidan itse olla se merkityksetön.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

en ole hetken huvi



Mä olen mieluummin yksin kuin ikuinen hetken huvi ja "piristys päivään."
Mä en jaksa enää yhtäkään sellaista suhdetta, jossa mua ei oikeasti arvosteta.
Mä en halua olla sellaisessa suhteessa, jossa mä olisin ihan oikeasti tosissani, mutta jossa miehen näkökanta eroaa tässä asiassa selvästi omastani.

Mä olen mieluummin kyllästynyt yksinäisyyteen kuin huonoon ja kurjaan kohteluun.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

walk away

Tää on niitä hetkiä, kun mä mietin, miksi mä taas olen tässä tilanteessa. Miksi musta tuntuu niin selittämättömän epävarmalta ja pahalta, miksi mä annan kohdella itseäni näin ja miksi mä en ikinä opi.



What do you do?When you know something's bad for youAnd you still can't let go
I was naive, your love was like candyArtificially sweet, I was deceived by the wrappingGot caught in your web and I learned how to bleedI was prey in your bed and devoured completely
Ohh, and it hurts my soul 'cause I can't let goAll these walls are caving in, I can't stop my sufferingI hate to show that I lost control'Cause I, I keep going right backTo the one thing that I needTo walk away fromYea yea(I need to get away from you)(Need to walk away from you)(Get away, walk away, walk away)
I should have known that I was used for amusement(For amusement, ah)Couldn't see through the smokeIt was all an illusionNow, I've been licking my wounds(Licking my wounds)But the venom seems deeper(Deeper, deeper)We both can seduce, but darling you hold me prisoner(Prisoner)
Ohh, I'm about to break, I can't stop this acheI'm addicted to your allure, and I'm fiending for a cureOhh, every step I take leads to one mistakeI keep going right back to the one thing that I needOh, I can't mend this torn state I'm inGetting nothing in return, what did I do to deserve?The pain of this slow burn, and everywhere I turnI keep going right back to the one thing that I needTo walk away fromYea, yea(I need to get away from you, need to walk away from you)
Every time I try to grasp for airI am smothered in despairIt's never over, over, ohh ohhIt seems I'll never wake from this nightmareI let out a silent prayerLet it be over, over, oohOhh, inside I'm screaming, begging, pleading no more(Ooh ooh)Now what to do, my heart ache's been bruisedSo sad but it's true, each beat reminds me of you
Ohh, it hurts my soul, 'cause I can't let goAll these walls are caving in, I can't stop my sufferingI hate to show that I've lost control'Cause I, I keep going right back to the one thing that I needOh, I'm about to break and I can't stop this acheI'm addicted to your allure, and I'm fiending for a cureEvery step I take leads to one mistakeI keep going right back to the one thing that I needOh, I can't mend this torn state I'm inGetting nothing in return, what did I do to deserve?The pain of this momentAnd everywhere I turn, I keep going right backTo the one thing that I needTo walk away from



Niinpä mä mietin taas, miksi mä olen joutunut tähän tilanteeseen. Eikö se todellakaan välitä musta? Eikö hänkään? 
Huoh.

Mä en jaksa enkä jaksa enää edes yrittää ymmärtää miehiä. Onko hänen mielestään muka ok kutsua minut yöksi ja seuraavana aamuna hän ignoraa minut lähestulkoon kokonaan ja lopulta tilanne on taas siinä pisteessä, että mä pidättelen itkua sunnuntaiaamun taksijonossa ja mietin, että tässäkö se nyt oli.


Mun mieheni (tai miksikä häntä pitäisi edes kutsua?) siis kutsui mut itse eilen luokseen ja mä tietysti ilahtuneena kutsusta lähdin. Me käytiin syömässä, mua ahdisti kun se koko ajan oli puhelimessa, ja sitten me menimme hänen kämpilleen. Meillä oli eilen erittäin hyvä ilta, joskin mä mietin edelleen, mitä se musta oikein haluaa; pitkäkestoisemman satunnaishoidon vai oikean vaimokkeen, mutta semmoinen kysymyshän olisi viimeistään saanut sen säikähtämään ja perumaan koko suhteen. Tänä aamuna se jätti mut yksikseen istumaan pariksi tunniksi, samaan aikaan kun hän itse teki mitä lie hommiaan, kunnes koko skeida loppui siihen, että se ilmoitti lähtevänsä kaverinsa luo.
Kaverinsa luo? Tässä tilanteessa, mä mietin. Se ei siis välitä musta oikeasti, jos se kerta käyttää sunnuntaiaamunsa mieluummin vessojen jynssäämiseen kuin mun kanssani olemiseen ja sen lisäksi vielä piilohäätää mut pois kaverinsa tapaamisen varjolla.
Vittu että tuntuu hyvältä, mä mietin taksijonossa. Tää on niin helvetin turhauttavaa tulla kohdelluksi näin, varsinkaan kun mä en tajua, miksi se yhtäkkiä muuttui tommoiseksi, ollaanhan me kuitenkin tunnettu ja nähty jo pitkään. Mutta pahinta kaikessa on juuri se, että sille se oli todellakin ihan ok häätää mut veksveks.
Sitä se halusi. 
Mut pois.
Mä en siis riitä sille tai sitten se on vain niin kieron pimeä ja ahterista koko tollontolvana.
Että taas yksi somebody i used to know mutta vähitellen, kyllä tähän alkaa tottua.
Mutta yhtä riipaisevalta se tuntuu joka kerta. Joka kerta mä koen itse olevani tässä se osapuoli, jonka takia näin kävi. 

Mutta ihan sama. Mä en jaksa välittää. Mä olen kyllästynyt. Jos se ei itse tajua, mitä tollainen pelailu suhteelle tekee, niin ei se ikinä tule päätymään mihinkään. Ei mua kohdella näin. Jos se luulee pitävänsä mut tyytyväisenä turhanpäiväisellä ja satunnaisella ulkonäönkehumislätinällä, niin ei onnistu. Mä en vain sulata sellaista, että yhtäkkiä mua kohdellaan kuin ilmaa ja sen lisäksi vaihdetaan mut kuntosaleiluun jonkun urpon kanssa.