Mä olen niin kyllästynyt tähän suomalaiseen juhannuskulttuuriin. Enkä mä nyt tarkoita tota Ylellä pyörivää ikuisuusjuhannusjunaa, joka ei edes kiinnosta ketään täysjärkistä "viihdyttävine" esityksineen. Mä olen kyllästynyt kerääntymään mökille seuraavalla kokoonpanolla: meitsi (yksin kuten aina, kolminkertainen hiphip-huuto tai, kuten porukat ajattelee, kolminkertainen huokaus), broidi ja sen iki-ihana tyttöystävä (ja nyt ne huokailee ihastuksesta, koska broidilla sentään on joku) ja tietty porukat ja ehkä faijan sisko muksuineen.
Voi tsiiisus miten ihkua.
Grillaus vielä menee, koska meikä rakastaa ruokaa. Mutta heti kun grillinkansi sulkeutuu ja maissintähkät on mahassa, niin mua alkaa masentaa. Mitä mä täällä teen? Noi muut on aina pitäneet yllä jotain hitonmoista täydellisen perheen imagoa, mutta varsinkin näin vanhetessa mulla on jo pitkään ollut sellainen olo, etten mä sovi siihen. Porukat on aina olleet mökkihulluja ja broidista on vähitellen alkanut kuoriutua sellainen. Mä en kuitenkaan viihdy kolmen mäkkihöperön ja yhden wannabe.höperön kanssa kovin pitkään jossain helvetin kuusessa makkaraa grillaamassa, koska mulla on jatkuvasti olo, etten mä kuulu joukkoon. Koska mulla ei ole ketään.
Äiti ja faijahan on olleet monikko jo ennen meidän syntymää. Mutta nyt kun mun isoveli gimmoineenkin on aina vain me sitä ja me tätä niin mä olen alkanut eriintyä niistä. Mä olen aina mä. Jos mä sanoisin joskus, että me tullaan sitten juhannuksena, niin äiti saisi joko sydärin tai luulisi, että mä olen paksuna, mistä se tietty saisi sydärin, koska taitaa edelleen kuvitella, että mä olen sielunsisko Neitsyt Marialle ja mitä lie.
Mutta eniten mua ahdistaa se, että meidän perhejuhannukset on aina jotenkin masentavia. Pienenä mua kyllästytti istua nuotion ääressä katsomassa sukulaismiesten ryyppäilyä enkä mä nyt myöhemminkään jaksa innostua yhtälöstä alkoholi + juhannus. Kaikki kaverit suuntaavat mitä ryyppymäisellisimpiin paikkoihin (Kalajoki, Himos, Tahko ja mitä niitä nyt on) mutta mä en halua lähteä mukaan vain juomaan övereitä, koska on juhannus. Juhannuksesta on tullut vappu ja uusivuosi, juomisen juhla. Ja onhan se jotenkin surullista, että samaan aikaan ruotsalaiset leikkii piirileikkejä tankojensa ympärillä, kun mun setä sammuu lähimetsään.
Onhan se tietysti yleistävää, mutta tuntuu, että erityisesti mun ikäisilleni jokainen kalenteripyhä ja kansallinen vapaapäivä on vain syy vetää vitunmoiset perseet.
Joten, tästä johtuen, ensi vuonna mä olen jossain muualla kuin perseiden vedossa tai tulossa hulluksi keskellä ei mitään höperöklubin kanssa.
Nizza, Lontoo tai Amsterdam voisi olla ihan jees. Ja ehkäpä mä siihen mennessä olisin löytänyt sinne jotain kunnollista matkaseuraakin, jotta mamma saisi kerrankin huokaista syvään ihastuksesta eikä pelosta siitä, että sen nuorimmaisesta tulee vanhapiika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti