nainen: älä tee tätä suhteen alkuvaiheessa

Mä muistan lukeneeni jostakin naistenlehdestä taannoin erään mielenkiintoisen osan. Siinä miehiltä kysyttiin, mikä säikäyttää heidät naisten suhteen (eli suomeksi: Mitkä asiat johtavat siihen, ettei heistä sen koommin sitten kuulu?)

Jutussa oli haastateltu viittä noin 25-35-vuotiasta miestä ja heiltä oli kysytty eri syitä siihen, miksi juttu jonkun uuden naisen kanssa loppuu.

1) Emotionaaliset=tunteelliset kohtaukset heti suhteen alkuvaiheessa
= miesten mielestä; älä itke, älä vingu, älä loukkaannu tai suutu, älä mökötä, älä raivostu, älä sano mistään mitään pahaa.. Nojoo mutta miten olla suuttumatta tai vinkumatta kun vinkupetteri ei ole antanut kuulua itsestään mitään kolmeen päivään? Voitteko te muka olla soittamatta tyypille moneen päivään? Meikä ainakin kärvistelee vain yksin himassa miettien miksei se soita mulle? mikä puolestaan voi johtaa seuraavaan kohtaan:

2) Liika takertuminen
= Älä soita miehelle heti sen jälkeen kun olette tavanneet. Semmoinen kuulemma ahdistaa. Nainen ei saisi soittaa koko ajan, mutta mikä on tuo ihmeellinen määräaika, joka tulisi odottaa? Neljä tuntia, päivä? Viikko? Minun mielestäni on ainakin outoa, jos kiinnostunut osapuoli EI anna kuulua itsestään lyhyen ajan sisällä, mutta kiinnostuksen osoittaminen nyt on tuntunut säikyttävän miehiä aina..

Sitten oli syinä jotain outoa, vähän tyypistä riippuvaa. Esim. jos et osaa kokata, joku ei välttämättä syty sinuun. Toisen mielestä nainen ei koskaan saa esittää tyhmää. Tai olla tyhmä. Jonkun toisen mielestä liian tosikot taas saavat kenkää heti alkuvaiheessa. Kukaan jutussa haastatelluista miehistä ei myöskään tykännyt valittajista; älä jätä vessanpöntön kantta ylös, siivoa lautasesi, älä jätä kenkiä tohon... Nojoo eli miesten pitäisi antaa elää naisten asunnoissa kuin omissaan eli useimmiten vessankannet ylhäällä ja tiskit missä sattuu? No, kyllä minä ymmärrän sen, ettei kukaan jaksa loputonta valittamista, mutta jos siihen on aihetta (valitukseen) niin kyllä siitäkin pitäisi ottaa opiksi, eikä yksi vessankansi-huomautus saisi kaataa koko suhdetta..

Ja tietty oli joillakin mitä mielenkiintoisempia vaatimuksia; jos nainen ei urheile, hänellä ei ole mitään harrastuksia tai paljoa kavereita, hänellä ei ole korkeatason koulutusta tms. niin hän ei ehkä ole riittävän kiinnostava.. Jotkut jutut olivat ihan ok, mutta toi paljon kavereita ? Oikeasti? No sori vaan, Esa, 32, mutta sitten mä en ainakaan ikinä kelpaisi sulle. Vaikka en edes käyttäisi sitä hirveää hellokitty-paitaakaan mitä sä niin pelkäsit. LOL.

Ja viimeisin, eli ehkä se kaikkein yleisin, jonka viimeinen jutussa haastateltu mies puki sanoiksi: ei sille vaan osaa sanoa mitään syytä. Joku juttu, joku ihan pikkujuttu ehkä, joku juttu vaan pistää miettimään. En osaa sanoa, mikä se juttu voisi olla, mutta joku vain.  
Eli niin, ei ne miehet itsekään välttämättä osaa sanoa, oliko todellisten pakkien syynä se hellokitty-pyjama, sun huonot keittotaidot, vähäinen kaverimäärä tai omituiset varpaat, mutta .joku juttu (mitä me naiset emme sitten kaiketi itse edes ajattele) saa miehet juoksemaan karkuun. Mä olisin kyllä toivonut tarkempaa määritelmää sille, mikä se voisi olla. Koska jos se olisi joku ihan universaali: vältä näitä puheenaiheita: raha, seksi, uskonto, niin toimisiko se? Jos me ei puhuttaisi rahasta (mitä mä en kyllä yleensäkään tee) niin olisiko se mies sen jälkeen mun? Tuskin. Siksi olisi kuitenkin hyvä tietää, mikä pikku juttu vain oli niin merkittävä, ettei se enää halunnut nähdä.
Oliko se ruma kynsilakka? Väärä automerkki, välttävät ajotaidot? Omituiset kirjat hyllyssä? Ruma maalaus seinällä? Yläasteaikainen kaverikuva hyllyssä? Se etten mä tarjonnut sille vettä vaikka itse otin? Jokin asia mitä sanoi? Joku luonteenpiirre itsessä?

Eli periaatteessa se pikkujuttu saattoi olla mitä tahansa. Mutta jos mies itse ei edes osaa kertoa, mikä, niin paha siitä on sitten "ottaa opiksi" vaan ehkä seuraavakin hellokitty-kammoinen tyyppi säikähtää niitä vaaleanpunaisia sukkia, joissa oli saakelin iso kissan pää. Piupau.