Unohdin sitten eilen mainita, että se kaverini mies hipelöi jalkojani terassilla istuessamme. Ensiksi mä naiivina likkana tietty uskoin, että se oli vahinko, mutta kun mä yritin koko ajan hivuttautua siitä kauemmas ja se seurasi, niin eihän siinä kovinkaan epäselväksi jäänyt, kenen jalkoja se oikein metsästää. Mä mulkaisin sitä pahasti ja sitten se onneksi lopetti.
Mutta niin. En mä vieläkään halua uskoa, että se todella yritti vikitellä mua, vaikka sen oma tyttöystävä ja mun hyvä ystäväni istui koko ajan meitä vastapäätä. Ja sen takia mä mietin, mitä ihmettä mä oikein teen, koska en mä voi antaa kaverinikaan kärsiä, jos mies on muitakin kuin minua kohtaan samanlainen. Jos mies yrittää koko ajan vikitellä muita kaverini selän takana, eikä pelkästään minua. Voi toki olla, että nyt se tajusi, ettei sellainen peli vetele, mutta otapa miehistä selvää. Uskon kyllä, ettei sillä ole enää pokkaa lähennellä minua, mutta minä en olekaan kaikki maailman 3,8 miljardia naista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti