kaverin mies ihastunut minuun

Nyt se on sitten todistettu: erään erittäin hyvän ystäväni poikaystävä on ihastunut minuun.

ohh fuck...

Minuun?

Ei helevetti voi olla totta. Miksi??????


Tällaisia ajatuksia minun päässäni pyöri tänä aamuna. Eilisiltana olimme kaverini, tämän poikaystävän ja erään toisen kaverini kanssa liikkeellä. Kävimme syömässä (palataan siihen kohta tarkemmin) ja menimme loppuillasta terassille istumaan, kun kellään ei tänään ollut töitä.

Avataanpa vähän taustaa:

kyseinen kaverini mies on jo aikaisemmin laitellut minulle hieman kyseenalaisia viestejä. Ei koskaan mitään suoraa, vaan aina vähän tulkinnanvaraisia juttuja. Se alkoi jo viime syksynä; eräänä aamuna huomasin oudon numeron laittaneen minulle viestiä yöllä, ja lähetettyäni numeron numeropalveluun minulle selvisi että lähettäjä oli kaverini poikaystävä. (He ovat olleet yli 3 vuotta yhdessä eli ei ole mikään uunituore suhde.)

Tuo viesti oli kuitenkin ihan viaton, minä ajattelin. Se oli vain kysellyt kuulumisia keskellä yötä syyskuussa 2012. Ja kun mä vastasin siihen viestiin sinä aamuna, se laitteli mulle viattomia, mitäpäs puuhailet -viestejä  koko päivän. Ja mä todellakin ajattelin, että sillä oli vain tylsää, ja siksi se kyseli mun tekemisistä. Ainoa, mikä alkoi herättää epäilyksiä oli se, että se pyysi mua olemaan kertomatta siitä Annille. Mä ajattelin tuolloin, että se pyysi niin siksi, että Anni (kaverini) todennäköisesti vain suuttuisi, mikäli saisi tietää Henkan olleen kännissä. Enkä mä halunnut herättää turhia riitoja niiden välille. Mitäänhän ei ollut tapahtunut mun ja Henkan välillä. Se oli vain laittanut mulle perusnormeja viestejä. Mä en halunnut, että Anni käsittäisi asian väärin, koska mihinkään sellaiseen ei todellakaan ollut syytä. Enkä mä ikinä aiheuttaisi syytä siihen.

Siitä kului ehkä kuukausi. Kävin kaverini luona ja mies oli kuin ei olisi mitään viestiä laittanutkaan. Mä ignoorasin sen lähes täysin ja otin tahallani vähän etäisyyttä. Ihan varmuuden vuoksi. Välttelin suoraa katsekontaktia ja hymyilyä sille. Olin hallitusti hillitty, vaikken mä koskaan aiemminkaan sen edessä missään pornokuteissa tai itseäni tyrkyttäen esiintynyt ollut.

Sama ilta. Kello 23 ja jotain. Mun puhelin piippaa ja mä huomaan lähettäjäksi Henkan. Avaan viestin ja se kyselee taas jotain viatonta: Oliko hauskaa tänään?
Johon mä vastaan tylysti joo
ja toivon, ettei se enää jatka tuosta eteenpäin.
Se kuitenkin vastaa vielä. Tuu toki joskus toisteki käymään.
Johon mä että joo vois katella
ja johon se että toivottavasti pian.

Hetken ajaksi mun epäilykset herää, mutta mä tukahdutin ne. Eihän mitään ollut tapahtunut. Mun kaverini mies ei vain voinut olla kiinnostunut musta. Musta, jonka se oli nähnyt mun elämäni pahimpina aikoina; silloin kun Jesse jätti mut ja mä näytin rupikonnalta 1,5 v kestäneine ihokriiseineni. Musta, joka ei koskaan ollut näyttäytynyt "ykköset päällä" sen silmien edessä, vaan silloinkin mulla oli ollut verkkarit jalassa.

Mä tukahdutin kaikki tuollaiset ajatukset ennen kuin mä edes ehdin päästää niitä kunnolla valloilleen. Se ei vain voi olla mahdollista, mä uskottelin itselleni ja pitkään.

Uutena vuotena se laittoi mulle taas viestiä ja pariin otteeseen siinä välilläkin. Eräänä kertana, kun mä olin käynyt heillä nopeasti töiden jälkeen, se laittoi mulle taas illalla yhdentekevää viestiä. Mä en enää muista tarkalleen mitä, mutta kun mä seuraavana aamuna heräsin, mä huomasin jotain järkyttävää, mitä se oli mulle yön aikana laittanut: Näytit hyvältä eilen. ;)

Tässä vaiheessa mä todellakin olin paskoa housuuni silkasta järkytyksestä. Tuota mä en voinut enää jättää omaan arvoonsa, sillä se ei ollut enää täysin normaalia käytöstä kaverin poikaystävältä. Mä en koskaan vastannut siihen viestiin, koska siten mä ajattelin, etten mä ainakaan lietso sitä enempää. Ja vaikka mä olin ollut verkkareilla liikkeellä, se oli silti pitänyt mua hyvännäköisenä, mikä järkytti minua.

Sitä mä en enää voinut sysätä mieleni pohjille, vaan mä aloin ensimmäistä kertaa oikeasti epäillä sen miehen motiiveja muhun. Mutta mä en voinut kertoa Annille. Se olisi kuitenkin dramatisoinut asiaa liikaa, ja jos sille olisi selvinnyt, että mä olin pimittänyt aiemmat (ihan tylsät) viestit, se olisi kuitenkin luullut, että mä olen tässä se, joka pelaa jotain peliä, vaikka niin ei todellakaan ollut. Se olisi kuitenkin jäänyt kaihertamaan sitä; pikkuhiljaa se olisi alkanut epäillä mun motiiveja sen mieheen, ja se olisi kuvittelemalla alkanut itsekin uskoa siihen; että mä yrittäisin sen miestä.
Ja siksi mä en sanonut mitään, koska mä en halunnut sellaisia kuvitelmia liikkeelle.

Mies oli kauan hiljaa ja kiltisti. Harvoin se laittoi mulle jotain neutraalia; mites töissä on sujunut tai vastaavaa, johon mä yleensä vastasin yhdellä sanalla töksäyttäen.
Kuitenkin viime yönä, viime yönä se oli tehnyt sen taas; enkä mä nyt enää tiedä, mitä mun pitäisi ajatella.

Sä oot pyöriny mun mielessä koko yön.

Kun mä aamulla näin ton hirvityksen, mä olin oikeasti ihan järkyttynyt. Nyt se, mitä mä olin yrittänyt kieltää itseltäni; että se mies olisi musta kiinnostunut, oli viimeinkin todistettu. Tota mä en voisi enää selitellä viattomaksi. Tossa ei ollut mitään viatonta. Mä vastasin sille, että sä olet mun kaverini poikaystävä. Lopeta tollaiset viestit.

Se vastasi mulle, että niin se on. Se sanoi itsekin ettei sen pitäisi, ja se lupasi lopettaa. Sen koommin siitä ei ole kuulunut. Ja mä haluaisin uskoa, että nyt se todellakin lopettaa. Ne on hommaamassa asuntoa ja asuntolainoja, että sen sietäisikin lopettaa. Sillä jos se ei lopeta niin mä en haluaisi olla se, joka romuttaa niiden suhteen. Vaikka se ei ole mun syy. Mä en todellakaan koskaan halunnut tuota miestä. Mä en ikinä antanut sille pienintäkään aihetta kiinnostua musta, mutta niin vain kävi.

Mutta en mä tiedä, voinko mä vain katsoa vierestä, kun ne ottaa lainoja ja asunnon, vaikka mies ei taida olla niihin yhtä sitoutunut kuin Anni.

Mä en halua joutua syntipukiksi. Anni ajattelisi tietysti, että mä olin varastanut sen miehen. Enkä mä halua menettää meidän ystävyyttämme siksi, että sen mies syttyy rumiin verkkareihin.