walk away

Tää on niitä hetkiä, kun mä mietin, miksi mä taas olen tässä tilanteessa. Miksi musta tuntuu niin selittämättömän epävarmalta ja pahalta, miksi mä annan kohdella itseäni näin ja miksi mä en ikinä opi.

What do you do?When you know something's bad for youAnd you still can't let go
I was naive, your love was like candyArtificially sweet, I was deceived by the wrappingGot caught in your web and I learned how to bleedI was prey in your bed and devoured completely
Ohh, and it hurts my soul 'cause I can't let goAll these walls are caving in, I can't stop my sufferingI hate to show that I lost control'Cause I, I keep going right backTo the one thing that I needTo walk away fromYea yea(I need to get away from you)(Need to walk away from you)(Get away, walk away, walk away)
I should have known that I was used for amusement(For amusement, ah)Couldn't see through the smokeIt was all an illusionNow, I've been licking my wounds(Licking my wounds)But the venom seems deeper(Deeper, deeper)We both can seduce, but darling you hold me prisoner(Prisoner)
Ohh, I'm about to break, I can't stop this acheI'm addicted to your allure, and I'm fiending for a cureOhh, every step I take leads to one mistakeI keep going right back to the one thing that I needOh, I can't mend this torn state I'm inGetting nothing in return, what did I do to deserve?The pain of this slow burn, and everywhere I turnI keep going right back to the one thing that I needTo walk away fromYea, yea(I need to get away from you, need to walk away from you)
Every time I try to grasp for airI am smothered in despairIt's never over, over, ohh ohhIt seems I'll never wake from this nightmareI let out a silent prayerLet it be over, over, oohOhh, inside I'm screaming, begging, pleading no more(Ooh ooh)Now what to do, my heart ache's been bruisedSo sad but it's true, each beat reminds me of you
Ohh, it hurts my soul, 'cause I can't let goAll these walls are caving in, I can't stop my sufferingI hate to show that I've lost control'Cause I, I keep going right back to the one thing that I needOh, I'm about to break and I can't stop this acheI'm addicted to your allure, and I'm fiending for a cureEvery step I take leads to one mistakeI keep going right back to the one thing that I needOh, I can't mend this torn state I'm inGetting nothing in return, what did I do to deserve?The pain of this momentAnd everywhere I turn, I keep going right backTo the one thing that I needTo walk away from

Niinpä mä mietin taas, miksi mä olen joutunut tähän tilanteeseen. Eikö se todellakaan välitä musta? Eikö hänkään? 
Huoh.

Mä en jaksa enkä jaksa enää edes yrittää ymmärtää miehiä. Onko hänen mielestään muka ok kutsua minut yöksi ja seuraavana aamuna hän ignoraa minut lähestulkoon kokonaan ja lopulta tilanne on taas siinä pisteessä, että mä pidättelen itkua sunnuntaiaamun taksijonossa ja mietin, että tässäkö se nyt oli.


Mun mieheni (tai miksikä häntä pitäisi edes kutsua?) siis kutsui mut itse eilen luokseen ja mä tietysti ilahtuneena kutsusta lähdin. Me käytiin syömässä, mua ahdisti kun se koko ajan oli puhelimessa, ja sitten me menimme hänen kämpilleen. Meillä oli eilen erittäin hyvä ilta, joskin mä mietin edelleen, mitä se musta oikein haluaa; pitkäkestoisemman satunnaishoidon vai oikean vaimokkeen, mutta semmoinen kysymyshän olisi viimeistään saanut sen säikähtämään ja perumaan koko suhteen. Tänä aamuna se jätti mut yksikseen istumaan pariksi tunniksi, samaan aikaan kun hän itse teki mitä lie hommiaan, kunnes koko skeida loppui siihen, että se ilmoitti lähtevänsä kaverinsa luo.
Kaverinsa luo? Tässä tilanteessa, mä mietin. Se ei siis välitä musta oikeasti, jos se kerta käyttää sunnuntaiaamunsa mieluummin vessojen jynssäämiseen kuin mun kanssani olemiseen ja sen lisäksi vielä piilohäätää mut pois kaverinsa tapaamisen varjolla.
Vittu että tuntuu hyvältä, mä mietin taksijonossa. Tää on niin helvetin turhauttavaa tulla kohdelluksi näin, varsinkaan kun mä en tajua, miksi se yhtäkkiä muuttui tommoiseksi, ollaanhan me kuitenkin tunnettu ja nähty jo pitkään. Mutta pahinta kaikessa on juuri se, että sille se oli todellakin ihan ok häätää mut veksveks.
Sitä se halusi. 
Mut pois.
Mä en siis riitä sille tai sitten se on vain niin kieron pimeä ja ahterista koko tollontolvana.
Että taas yksi somebody i used to know mutta vähitellen, kyllä tähän alkaa tottua.
Mutta yhtä riipaisevalta se tuntuu joka kerta. Joka kerta mä koen itse olevani tässä se osapuoli, jonka takia näin kävi. 

Mutta ihan sama. Mä en jaksa välittää. Mä olen kyllästynyt. Jos se ei itse tajua, mitä tollainen pelailu suhteelle tekee, niin ei se ikinä tule päätymään mihinkään. Ei mua kohdella näin. Jos se luulee pitävänsä mut tyytyväisenä turhanpäiväisellä ja satunnaisella ulkonäönkehumislätinällä, niin ei onnistu. Mä en vain sulata sellaista, että yhtäkkiä mua kohdellaan kuin ilmaa ja sen lisäksi vaihdetaan mut kuntosaleiluun jonkun urpon kanssa.