½ jäähyväiset

Aluksi minä en liiemmin tykännyt tästä biisistä, mutta nyt siinä on jotain tiettyä kaihoisuutta, joka vetoaa muhun. Sellaista hetkessä elämistä, johon mä en itse ole koskaan uskaltanut pystynyt. Jokin sellainen tunnelma, joka ei ole koskaan ollut läsnä omassa elämässäni, mutta joka niin kovin kiehtoo mua.

Tässä elämäntilanteessa mä kaipaisin kuitenkin hetkessä elämistä. Kuukauden tai kahden kuluttua asiat ovat eri lailla kuin nyt; mä en ole enää tässä kaupungissa (hyvä asia), mä en ole enää tässä duunissa (½hyvä asia) enkä mä ole enää näiden ihmisten kanssa (3/4 hyvä asia.)

Silloin mun täytyy järjestellä asiani uudelleen, sopeutua hetkeen ja yksinäisyyteenkin. Mun täytyy uskaltaa, luottaa itseeni ja olla vahva. Reipas ja tarmokas.
Mä en saa jumiutua siihen elämään, joka ei tyydytä mua nyt.
Asioiden on pakko muuttua tai muuten mä valitan niistä koko loppuikäni.
Tämä kaupunki ei ole mua varten. Ei tämä duuni eikä nämä (kaksinaamaiset) ihmiset.
Jossain muualla elämä voisi olla sellaista, jollaiseksi mä sen joskus aiemmin hattaroin. Mutta se ei tule itsestäänselvyytenä, ei automaattivaihteella. Mun täytyy panostaa sen eteen ja tehdä se itse sellaiseksi kuin mä sen haluan. Ja kaikki loppu on mun omasta päästä kiinni. Mutta ainakin mä aion yrittää. Tavoitella jotain, mikä ei ole vielä olemassa, mutta ainakin mä yritän saada asiat sinne päin, sellaisiksi kuin mä ne olisin jo aiemmin halunnut.
Puhdas pöytä-
ja mun-
uusi
(tai moneskohan tämä jo on, kolmas? Kuudes?)
Elämä.