tiistai 19. helmikuuta 2013

älä huoli, vituiks se menee kuitenki

Olisihan se pitänyt arvata, että miesasiat menee aina ennemmin tai myöhemmin ihan vituralleen. Ja arvattavaa oli myös kavereideni sympatia tätä kohtaan.

Tiina, erittäin hyvä kaverini parin viime kuukauden ajan: "No uutta putkeen vaan! Kyllä sä oot semmonen eukko et sulle ei voi ku lämmetä" Johon minä, että *tekohymy* ja *naurut*. Mietin kuitenkin, etteikö se parempaan pysty. Ei meinaan kauheasti lohduta, jos käytetään yhtä kuluneimmista kliseistä ("sähän saat kenet tahansa") varsinkaan kun en halunnut ketä tahansa, vaan tämän tyypin joka juuri teki bänksit kanssani.

Maria, kaverini parin vuoden ajan: "Vähäks se oli urpo!! Se vitun niljake kusipää pallikasa!! Mää käväsen vähä ojentamassa sitä miten naisia kohdellaa!!" Suoran huudon ja mitä ihmeellisimpien haukkumanimien sijasta olisin kuitenkin kaivannut sympatiaa. Ja sitä paitsi, ei ollut kusipäisyyttä olla syttymättä minuun - vaikka toki se harmitti. Toisaalta, onhan Marian reaktio sentään parempi kuin seuraava.

Saija, ystäväni jo aika kauan aikaa: "Olipa törkeetä. Mut onneks MikkoMatiasMarkusMartti (hänen oma hanipuppelinsa) ei oo tommonen!! Se on niin ihana ja kultanen eikä ikinä tekis mitään tollasta! Ja niin sulonen ku se aina -------- " Ja tässä vaiheessa mä lopetan kuuntelun ja pyrin nieleskelemään kyyneleet veks.

Ulkoisesti minä olen aina esittänyt vahvaa. Sisältä mä olen kuitenkin jälleen säpäleinä, eikä sitä edistä se, ettei ketään mun ystävistäni oikeasti kiinnosta. Heidän sympatiansa riittävät juuri haukkumaan miehen, kunnes muut asiat vievät voiton, eikä sympatiaa sen jälkeen heru. Sitten keskustellaan vain siitä, mistä he haluavat, ja jos mä näytän erityisen surkealta, niin sitten joku ehkä heittää väliin jotain siitä, miten "ihku ja menevä naikkonen sä oot" mutta joo, ei kamalammin liikuta. Ja sitä paitsi, en mä halua olla mikään naikkonen. Mä oisin halunnu olla sen tyttöystävä. Että jauhetaan ihmeessä taas 2+3 tuntia sun ihanan, täydellisen miehes ominaisuuksista ja unohdetaan että ainakin vielä joskus minullakin oli elämä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti