Kyllästynyt mitäänsanomattomiin massavaate"muoti"blogeihin? Kyrsiintynyt teennäisen tekotäydelliseen elämään? Kypsynyt joka puolelta tursuaviin elämänohjeisiin ja yliaktiivisiin ihmisiin? Ketuttaako?
Tervetuloa kerhoon.
Inhoan tavallisten, suoraan sanoen mitäänsanomattomien, toinen toistensa joukkoon sekoittuvien teinien blogeja. Siis niitä sellaisia, joilla on muka paljon sisältöä, paljon tärkeää sisältöä kyseisen teinin elämästä ja elämäntavoista. Kuten: Henkilö X on ostanut aivan tavalliset mustat perussukkahousut H&M:ltä tai saanut vastaavanlaiset äidiltään tuliaisena Maxi Makasiinista. Ostopaikalla ei niin väliä, sillä tärkeintä tällaisissa postauksissa on millä tahansa kameralla otettu (usein melko huonolaatuinen kuva) niin, että kyseinen kamera varmasti näkyy kuvassa olevassa peilissä, sekä itse kuvaajan teennäisen muikea ilme. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi huulten pitää joka kuvassa törröttää, sillä käsittääkseni pointtina olivat edelleen maxi-h&m-sukkahousut eikä ankkaa leikkivä kuvaaja.
Toinen tapaus sarjassa typerimmät bloggaukset tyyliin:
Naapurin Pirjo tuli lähisalessa vastaan kun me oltiin reetan kanssa siellä ostaa mässyä kun iskä oli käskeny hakee sieltä jotain. Oltiin just nähty mikkoo ja taavia ku tomi ja mauri ei voineetkaan olla kun timo oli kuulemma jääny kiinni alkon kassalla. siis minkä ihmen takia sen piti jäädä kiimmi ku meidän piyti juhlistaa mun synttärietä tänää karin kansSA? siis timo ei yhtää aatellu mua vaikka mä nimenomaan kielsin sitä ostamasta alkosta niitä siidereitä kun se on ennenki jääny siellä kiinni. mut onneks me mennään tiinan kans akin luo illalla!!
---
Ai kuka Tiina? Ja mikä Pirjo? Naapurin Kari, eikun Timo, vai oliko se sittenkin se Aki, Sauli vai Miika eiku täh?
Niinpä. Usein nämä tällaiset kirjoittajat olettavat kaikkien tietävän kaiken hänen tutuistaan. Mutta kun ei tiedetä. Ja kun tarkemmin mietin, niin
a) kukaan ei pysy kärryillä ja
b) ketään ei edes kiinnosta.
Siinäpä se kiteytettynä. Kun usein lisätään vielä aimo annos kirjoitusvirheitä, niin lukemisesta tulee jopa suoranaisesti puuduttavaa. (Jätin yllä olevaan esimerkkiin näppäinten ohi- ja väärinlyönnit [mikä sana!] tarkoituksella, kun en jaksanut niitä lopulta itsekään korjata, sillä eiväthän nämä monet bloggaajatkaan sitä koskaan tee. Heille ei olisi pahitteeksi joskus oikolukea tekstejään, ja näkisivätpä samalla mikä salattujen elämien b-versio heidän pirjoistaan muodostuu.)
Seuraavassa, ensimmäisessä omassa, "kunnon" postauksessa kerron hieman enemmän itsestäni. En väitä olevani täydellinen bloggaaja, en väitä että tekstini omat mielenkiintoisia, en osaa pilkutussääntöjä, ja virkaintoisimmat tulevat äidinkielenopettajat varmasti löytävät lukuisia virheitä tästäkin tekstistä. Tämä blogi ei keskity tuttavieni päivittäisiin tekemisiin (olkaa pirjot ja kallet vaan ihan rauhassa), vaan ihan tavalliseen, ankeaan elämään. Miksi turhaan esittämään hohdokasta primadonnaa, kun todellisuus on toinen?
Minä en väitä olevani täydellinen. Joskus sitä ehkä luulin olevani, mutta todellisuus tiputti takaisin maan päälle korkelta ja kovaa. Minä en aio kaunistella asioita. Minun elämäni on kamalaa; ankeaa ja sisällötöntä. Minä en aio linkitellä uusimpia trendejä tai kalliita ostamiani muotivaatteita, minä annan vinkkejä siihen, kuinka aamulla peittää turvonneet silmät ja itkeä hiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti