Tiedättekö sen tunteen, kun on kauan jo odottanut jonkun kaverin tapaamista? Sovittu iät ja ajat sitten, että ensi torstaina nähdään. Laitat tälle viestiä ensi torstaista; et edes mitään nuivankuivaa nii mitäs me sillon torstain tehdäänkää? vaan olet käyttänyt aikaa ja mielikuvitusta niin viestin laittoon kuin tapaamisen suunnitteluunkin.
Että kuinka kiva olisi käydä leffassa. Kävisikö Magic Mike?
Tai käytäiskö sittenkin siinä uudessa kahvilassa/vanhassa räkälässä/suosikkipizzeriassanne?
Mentäiskö Anna Erikssonin konserttiin klo 19? Mulla on jo liput. Sähän tykkäät siitä.
Tai oisko sittenkin leffailta mun luona? Ostin jo mässyt ja bisset ja kakarat on isällään.
Mehän nähtiin viimeks joskus heinäkuussa! Et oisko aika jo suunnata viihteelle sillon (sovittuna, kenties vastapuolen ehdottomana, pahuksen) torstaina.
Et mä järkkäsin sun takias vähän aikaa ja tilaa, mutta vastaus, minkä mä saan ei jaksa enää yllättää. Mullon sillon Annen bileet nii nähdäänkö vaik ens viikolla, mulle kävis maanantai ku on töissä muullon kiireistä.
Aha, ja mä tässä vaiheessa mä manaan kyseistä heppua helvettiin. Et nice, mehän sovittiin tää nimenomaan sun ehdotuksesta, ja sitten sä meet tekee juuri sen bitchmäisimmän tempun, jonka kaverille voi tehdä tällaisessa tilanteessa, että sovit sitten kivasti muuta, tärkeämpää, menoa mun kanssa päällekäin. Ja tärkeämpi meno tietty voittaa. En minä, eikä mun kakaraton kämppä tai määgik maik.
Sitä mä vain mietin, että miksi ihmiset tekee tätä toisilleen? Mä en itse ole koskaan harrastanu sitä, että oisin sopinu kavereideni kanssa sovittuja tapaamisia tahallaan päällekäin, ja ilmottanut sit jommalle kummalle minuutti ennen h-hetkeä, että ai pitikö meidän nähdä tänään? mä oon yyteris jarmol ja mennään kohta juomaan nii nähdään.. Ja siihen heitetään jatkosta tekopyhänä jotain random päivämääriä, joista ei kuitenkaan pidetä kiinni.
Mulla on aina ollut se periaate, että jos mä olen luvannut nähdä jotakuta, niin silloin mä nään. Vaikka ois Jartsan yyteribailut tai JVG:n keikka samaan aikaan, niin mä menen kahville Pirtsun tai Pertsan kanssa, jos oon niin sopinut. Mutta joillakin tuntuu olevan sangen kumma käsitys siitä, miten frendejä kohdellaan. Että ois jotenkin ihan ok jättää ilmoittamatta etukäteen, että ei toi perjantaitorstaimikälie muuten sovikaan, koska oon eilen sopinu tertun kanssa meneväni pertulle persettä näyttämään. Sorry my bad language, mutta miksei sille perttutertulle voi sanoa ei, kun on jo menoa aiemmin sopinut jonkun toisen kanssa? Millaista ystävyyttä se oikein on, kun sovitaankin selvästi jotain mielekkäämpää, usein ryyppäämistä, mun ja sun välisten leffailtojen ajaks.
Että vastedes on ihan turha soitella. Mä oon yyteris joraamas jorman kanssa, että hajoo sä vaan sinne pitäjäs teinihelvettipubiin.
Ja ihan turha ehdottaa tapaamisia jatkossa.
Eikä muuten varmasti palata.
T. Jälleen kakkoseks dumpattu martsa.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti