maanantai 13. helmikuuta 2012

Kaikella rakkaudella, haista v#tt#

Henkilö, jonka kanssa on ollut juttua viimeiset 9 kk vaihtaa siviilisäätynsä parisuhteeseen - ei kuitenkaan minun kanssani. Mietin vain, milloin mulle aiottiin kertoa..


Ai mun parhaakseni? Mun parhaakseni.
Sä lähdet pois, eikä mun elämällä ole enää mitään sisältöä. Kuin mä käytin koko kesän, jos sä vaan tietäsit.
Ei ollu sattumaa et me osuttiin sinne aina samaan aikaan. Kuin paljon verta, hikeä ja kyyneleitä.
Kuin monta kilometriä. Ja nyt se on ohi.
Enkä mä edes ole yllättynyt. Mä osasin odottaa tätä.
En mä koskaan uskonut meihin. Että siitä olis voinut tulla jotain.
Mitään meitä ei koskaan ollutkaan.
Nothing in this world can stop us tonight
I can do what she can do so much better
Nothing in this world can turn out the light 
Mun parhaakseni olis et sä lähtisit pois. Poistaisit mut yhteystiedoista. Alottasit uuden elämän. Etkä tulis koskaan takasin. Etenkään ens kevääks. Oisit eka poissa jonkin aikaa. Mä en kestä. 


Mun parhaakseni olis ollut et mitään ei ois koskaan tapahtunut.
Sun ois pitänyt torjua mut heti alussa. Et ois saanut antaa mun lähteä mukaan. Oisit torjunut mut. Mun parhaakseni. Sun parhaaksesi. 
Jos mä voisin palata taaksepäin, mä kieltäisin itseäni rakastumasta suhun. Mä jankkaisin itselleni ettet sä ansaitse mua. Mä kieltäisin itseäni katsomasta sua. Ja sun olisi pitänyt tajuta mihin sä mua johdatat. Sä et olisi saanut vedättää mua. Koskaan.
Mä tiedän ettet sä vedättänyt mua. 
Mun parhaaks olis, jos sä et ois koskaan päästänyt mua meidän makuun. Jos mä en ois koskaan saanut vastakaikua, mä en ois tässä nyt tällaisenä kuin mä olen.
Kuin ihmiseltä voi kysyy miten luja se on?
Mä en tule ehjäks enää ikinä.
Ja koko ajan mä tiesin ettet sä mua korjaa vaan ajat vaan pahempaan suuntaan. And that hurts so bad.
Kuin rikki ihminen voi olla? 


Tuu takasin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti