Lopeta itsesi syyttäminen

Se, mikä elämässä on jännää, on se, miten nopeasti ihmismieli unohtaa asioita. Siitä on pian kuukausi, kun erosin, ja nyt minun vaikea enää edes muistaa aikaa hänen kanssaan. Aikaa, jona rakkaudentäyteiset viestit ja eleet täyttivät päiväni. Nyt kun niitä ei enää ole, en oikeastaan enää edes osaa kuvitella, mitä se oli. Olen unohtanut.

Enää en myöskään haikaile takaisin siihen kaikkeen. Toisinaan toki havahdun ajattelevani, olisiko minun pitänyt tehdä jotain toisin, jotta asiat eivät olisi kuten ne nyt ovat. Itsensä syyttely ei johda mihinkään. Mikään ei enää muuta asioita, saa tehtyä tekemättömäksi ja helpointa on vain jatkaa eteenpäin ja yrittää (vaikka väkisinkin) tulla asian kanssa toimeen.

Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa. Suruun ja masentuneisuuteen on helppo jäädä vellomaan, mutta mitä siitä saa irti? Loputtoman kierteen, josta on vaikea päästä pois? Se, että suhde kaatui, oli tietysti ikävä asia, mutta miksi syyttäisin siitä itseäni, lopettaisin elämästä nauttimisen ja surkuttelisin vain kaiket päivät elämän kurjuutta?

Paras tapa 'kostaa' on näyttää, että sinulla pyyhkii edelleen hyvin - jatkaa elämää - ja tehdä, niitä asioita, jotka sinut tekevät onnelliseksi. Kostotoimiin ei kannata ryhtyä: miksi tuhlata enää muuta aikaa ja energiaa ihmiseen, jolle et enää merkitse mitään. Helpompaa on myös itselle unohtaa ja karsia pois elämästä sellainen ihminen, jota et enää elämääsi tarvitse.

Jossain on joku, joku parempi, joku sellainen, joka jonain päivänä hyvittää kaiken sen, mitä olet joutunut kokemaan.