Minulla on pitkään ollut olo, etten jotenkin riitä. Kaikki ihmiset tykkäävät hehkuttaa itseään ja korostaa omaa parhauttaan, mutta mitä minä korostaisin? Tuulessa sojottavaa tukkaa, mennyttä miestä tai turhaa duunia? Minä en ole koskaan, en siis ikinä, ollut sellainen ihminen, joka muutenkaan tykkäisi pitää mitään meteliä itsestään. Vaikka minä menestyisinkin tai olisin kaikista kaunein/ihanin/whatever, niin en minä vain osaisi hehkuttaa itseäni. Minä en vain pysty sellaiseen. En koe olevani mitään hehkuttamisen arvoista, koska ympärilläni olevat ihmiset eivät koskaan ole antaneet sille mitään arvoa.
Minä aion olla rehellinen. En ole yksi heistä, jotka yrittävät pitää onnellisen ja täydellisen elämän kulisseja yllä. Minä olen murtunut ulkonäköpaineiden alla, minä en pysty edelleenkään katsomaan peiliin murtumatta, siitä on kauan kun se alkoi, mutten minä tule toipumaan siitä rumuuden tunteesta, jonka sellaiset ihmiset minuun käytöksellään iskostivat.
Minä tiedän, ettei minussa ole mitään vikaa, mutta ihmisten katseet ja käytös kyllä muistuttavat minua siitä, etten vastedeskään tahdo kuluttaa aikaani katsellen itseäni. Joka kerta, kun uskon päässeeni asian yli, tulee joku joka olemuksellaan tai käytöksellään vain sortaa minut, jyrää ylimielisyydellään ohi, vaikka tiedän, ettei tällaisista ihmisistä pitäisi välittää. Tiedän kuitenkin myös, etten tällaisten kokemusten takia tule koskaan pääsemään ulkonäköpaineista tai komplekseista kokonaan yli. Minut on murrettu niin monta kertaa, minua muistutetaan jatkuvasti siitä etten ole yhtä hyvä kuin muut. Pahinta eivät edes ole suorat sanat tai toiminta, vaan juuri sellainen salakavala katselu ja juoruilu, joka tekee kaikista eniten kipeää.
Minä olen niin kyllästynyt ulkonäkökeskeisyyteen. Kaikki asiat; mainokset, paskapäiset kaverit ja puolitutut muistuttavat minua siitä, että jotain väärää minussa on. Minulla ei ole sileitä schwarzkopf-hiuksia, ei täydellistä eikä edes normaalikuntoista ihoa, minä en ole mikään miss jyväksylä. Muiden on hirveän helppo ajatella, että mitä minä itken, on oma vikani ottaa itseensä ja olla näin heikko, mutta ei tälle enää mitään voi. Kun kerran tähän kierteeseen on joutunut, siitä ei pääse enää ikinä eroon. Tiedän tulevani koko loppuelämäni ajattelemaan, miksi jotkut tuijottavat minua, ja miksi viereisessä pöydässä naurettiin heti kun kävelin ohi, liittyikö se jotenkin minuun - nämä asiat vain jättävät jälkensä.
Minulla oli hyvä ja itsevarma kausi syyskuusta eiliseen asti. Sitten kusipäät, itsensä korostajat ja maybellinemallit muistuttivat minua taas siitä mitä minä en ole ja mistä kukaan ei pidä. Ihmiset eivät ymmärrä mitä kaikkea loukkaavat sanat ja arvostelevat mulkaisut voivat saada aikaan. Mihin pieni "harmiton" kommentti ulkonäöstä voi johtaa, ja miltä se ennen kaikkea kohteesta tuntuu.
Jos näkisitte kuviani, ajattelisitte varmaan; voi eihän ton mitään tarvitse murehtia. Toihan on ihan nätti. Jotkut saattaisivat jopa pitää minua kauniina. Mutta eivät ulkonäköpaineet ole mikään "rumien, peikkomaisten finninaamojen ongelma". Se ihan nätti tyttökin voi kärsiä. Vaikka ulkopuolisten silmiin hän näyttäisi ihan kauniilta, sitä hän ei kuitenkaan välttämättä omissa silmissään ole.
Minä haluaisin oikeasti, että tämä asia saisi isompaa huomiota ja ihmiset muuttaisivat asenteitaan paskapuhumista ja arvostelevaa kommentointia koskien. Minäkin olen yksi heistä, jotka on ajettu alemmuuteen ilkein kommentein ja katsein. Yksi niistä, joilla ei muiden mielestä ehkä ole mitään murehdittavaa, mutta onhan se ulkopuolisena helppo ajatella, että koska tuo on facebook-kuvissaan ihan ok, niin ei sillä taatusti mitään ulkonäköpaineita ole. Että ajateltaisiin, miltä kaikki nämä ootko nähny miten huono iho tolla on ja se on kyllä muuten ihan nätti mut on sillä kauheen isot korvat/nenä/oudot silmät -kommentit voivat tuntua kommenttien kohteesta. Monet idiootit vielä oikein toivovat, että kohde oikein kuulisi mitä mieltä hänen ulkonäöstään ollaan.
Tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka klikkeytyvät paskaa muista puhumalla, ja heidän keskuudessaan on hauskaa (?????????) puhua paskaa toisista - välittämättä siitä, kuulevatko kohteet. Heidän mielestään on ihan hyväksyttävää haukkua muita, koska "kaikilla on oikeus sanoa mielipide." Mutta nämä "mielipiteen sanojat" eivät tajua etteivät mielipide ja tarkoituksellinen loukkaus ole koskaan olleet synonyymejä keskenään. Ja että ei ole ihan sama, sanooko mielipiteensä vai tahallisen loukkauksen tai turhan asiattoman kommentin. Mielipiteen ilmaiseminen on ihan ok yleisistä asioista; kuten verotus, autot, ruoka, mutta toisen ihmisen fyysiset/henkiset ominaisuudet eivät mielestäni ole sellaista seutua, josta voisi heitellä kommenttia vain omaan asiattomaan mielipiteensä vedoten.
Vaikka henkilöllä X olisikin kamalan iso nenä, omituiset ripset tai kauheat vaatteet, mitä se ketään muuta haittaa? Keltä henkilön X vaatteet ovat pois, sinulta? Nykyään ajatellaan törkeyksien laukomisenkin olevan mielipide, mutta ei se kyllä ihan niin mene. Ehkä 14-vuotiaat vielä voisivat naiiviudessaan vedota tuohon, mutta minusta on harmillista, että vielä 24-vuotiaatkin ovat usein ihan samanlaisia. Vaikka jollakulla olisi kamalat kengät, törkyinen tukka tai mitä lie, mutta ei sitä kaikkea aina tarvitse sanoa ääneen. Aina ollaan hirveän kärkkäitä arvostelemaan muita, kommentoimaan toisia ja oikein etsimään heistä virheitä, mutta mitä niiden löytäjä tästä hyötyy? Oletko sitten suosittu kavereidesi keskuudessa, kun kerroit kaikille, että Maijalla on tosi ruma paita? Ja olivatko Sinun kaverisi sitten ihan että vau, niin onkin, ja että Sinä ole kyllä Mahtava Tyyppi, kun huomauttelet asiasta? Mutta mietipä ensi kerralla sitä, mitä Maija tästä tuumaa, onko hän käyttänyt sitä normaalia sinistä neuletta enää sen jälkeen, onko. Neuletta, jossa ei ole mitään vikaa, mutta koska Sinulla oli jälleen vittupäivä, koit oikeudeksesi purkaa vähän omaa kiukkuasi muita haukkumalla, mutta tuliko olosi paremmaksi, tuliko? Vai jatkoitko hirmu hauskojen analyysien heittämistä vielä muistakin ohikulkijoista? Että "ei voisi paskaakaan kiinnostaa mitä muut ajattelevat", niinkö? Sinun kommenteistasi vai siitä, että he kuulivat kommenttisi? Että entä jos kaikki eivät jätäkään kommentteja huomiotta, että joku alkaa tosiaan kotona miettiä mitä vikaa nenässä on, että se tosiaankin on aika iso, ja löytää itsestään jotain 'virheitä', joita ennen ei olisi tullut ajatelleeksikaan.
Että se nainen/tyttö, jonka ihoa haukuit kavereillesi ostarilla kovaan ääneen, on todennäköisesti jo itsekin tiedostanut asian ja yrittää elää sen kanssa, eikä hänen oloaan tule yhtään auttamaan se, että joku itserakas bastard tekee siitä tarpeettoman numeron. Niin, myös aikuisia tällaiset kommentit loukkaavat.
Tälle ei tule koskaan loppua, ellemme me itse lopeta arvostelua. Arvostelujen kohteena olleena tiedän, miltä ne tuntuvat, enkä itse enää koe tarpeelliseksi saati arvostella muita, lähteä itse mukaan muiden kommentteihin. Ainoa tapa lopettaa on turhien kommenttien sanominen ja tahallaan loukkaaminen, mutta kuten sanottua - joillekin se vain on tapa elää, tapa viettää aikaa. Tapa olla suosittu kavereidensa keskuudessa - tapa pitää hauskaa. Lopettakaa tämä niin kutsuttu hauskan pitäminen muiden kustannuksella, kiitos. Ette tiedäkään, mitä hauskanpitonne joillekin toisille maksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti