Koska minulla ei ole siskoja, elokuvien ja tyttölehtien "siskoni poikaystävä ihastui minuun, apua mitä teen?" -stoorit tuntuivat aina jotenkin utoopiselta. Minä tosiaankin sivuutin aina tuollaiset tarinat, koska veljen poikaystävät, joita oli siis tasan nolla, eivät sattuneesta syystä kauheasti ihastuneet minuun. Mielessäni ei käynyt, että kaverini poikaystävä voisi olla se ongelmia aiheuttava osapuoli.
Miksi kukaan nyt minuun haluaisi ihastua, etenkään hän? Minuun, joka en ole millään tavoin ollut parhaimmillani koko sinä aikana, jonka hän on minut tuntenut.
Kun sitten sain tekstiviestin kaverini poikaystävältä, kyllä vähän ihmetytti. Ensinnäkin, mistä se oli numeroni saanut? Olisiko se muka kysynyt tyttöystävältään eli minun kaveriltani numeroani? Naisilla kun on sellainen tapa, että joka asiaan pitää olla jokin järkevä syy (mitä sä sen numerolla teet?) tai muuten lähtee epäilykset ja spekulaatiomylly liikkeelle. Minä ja tämä poikaystävä kun ei koskaan olla oltu mitenkään erityisen läheisiä.
Kun minä sitten sain joskus aamuyön tunteina viestin oudosta numerosta, (numeropalvelu pelastaa) ja kun paljastui kuka lähettäjä oli, olin aika hämmästynyt. Aluksi se oli ihan viatonta (siis viestien laitto, ei hämmästys), kuulumisten kyselyä ja jotain yleisiä puheenaiheita kuten työt, tv ja iltamenot. Aika pian hän alkoi kuitenkin laittaa viestiä usein, useasti päivässä. Hän alkoi kysellä minulta asioita, jotka olisi kätevämmin saanut selville tyttöystävältään. Kuten "monelta 'anni' pääsee töistä" tai "mihin meette perjantaina?". Sinä samaisena perjantaina kun me Annin (nimi muutettu) kanssa lähdimme viihteelle.
Aamulla huomaan, että Annin jätkä se on taas laittanut viestiä. Alkaa jo ärsyttää, varsinkin jätkän pyytelyt siitä, etten sanoisi Annille, että hän laittoi minulle viestiä. Kyllähän se kuulosti epäilyttävältä, mutta koska mitään epäilyttävää ei vielä ollut tapahtunut, minä sitten puoliksi pakotettuna vastasin ok.
Seuraavana aamuna Annin poikaystävä muutti tilanteen. Hän oli taas laittanut viestin, jossa kehui ulkonäköäni. Se ei ollut ihan viaton viesti, ja minä en vastannut. Sen jälkeen viestiä ei ole enää tullut, minä en koskaan sanonut kenellekään mitään. En tiedä pitäisikö minun sanoa tästä Annille ja aiheuttaa todennäköisesti pieniä ja suurempia epäselvyyksiä ja hankalia tilanteita yhden, tai ok, useamman viestin takia. Siinä sitä sitten selvitettäisiin, miksi hänen poikaystävänsä alun perinkään laittoi minulle viestiä ja miksi minä vastasin siihen, ja onko meidän välillämme jotain muuta. Ja yritäpä vakuuttaa asiasta tuohtunut henkilö siitä, että ei ole.
Kyllähän tämmöiset asiat rupeavat pakosti ennen pitkää hiertämään välejä. Vaikka se mies ei ole enää viestiä laittanut, en voi olla Annin seurassa ihan huolettomana. Ajattelematta, että tekeekö se mies tota muidenkin kanssa. Että onko sille normaalia kehua tyttöystävänsä kaverien ulkonäköä sanoilla, jotka on parempi jättää julkaisematta. Onko tällainen käytös sitten ihan sallittua? Pitäisikö tästä edes nostaa meteliä vai ei? Pitäisikö minun kertoa asiasta ja aiheuttaa se, että vastedes Anni tulee kuvittelemaan olemattomia minun ja miehensä välille, alkaa luulla olemattomia minusta ja miehestään "eri merkkien perusteella" (= mies katsoi minua ja kerran minä hymähdin hänen vitsilleen jne.), eikä lopulta luota enää kumpaankaan.
Toisaalta, en minä tiedä kuinka suhtautuisin mikäli oma mieheni olisi laitellut Annille viestiä. Kyllä siinä pakosti alkaa pitämään tätä kaveria jonkinlaisena uhkana, luulemaan että se pelaa jotain kieroa peliä ja vikittelee muiden miehiä. Vähitellen sitä sitten mentäisi siihen, että kaverille ei enää esitellä miehiä, eikä mielellään nähdä sitä enää muutenkaan. Jos Annille joskus selviää, että minä ja sen mies laitoimme viestejä (ihan oikeasti kuulumisista ja yleismaailmallisista asioista) sen selän takana, ei siitä hyvää seuraa. Vaikka mies tuskin tulee koskaan kertomaan, minä en vain tiedä pitäisikö tämä ottaa puheeksi, ja jos niin miten? Miten tällaisesta asiasta voi ylipäätään kertoa ilman, että joku lopulta nostaa hirveän haloon. Siinä kuulostaa hyvin epäilyttävältä, jos kovasti vakuuttelee ettei mitään tapahtunut mutta miksi silti kaikki salailu? Ja ei tällaista voi vain ohimennen heittää, että miehesi muuten laittoi mulle viestiä. Ja mistäkö; ei aluksi juuri mistään ihmeellisestä ja lopuksi se vähän kehaisi mun ulkonäköä. Että piti nyt kumminkin nostaa tämä asia esiin vaikkei mitään koskaan tapahtunut, niin. Sen jälkeen ei kauheasti ihmetytä, jos kaveri on vastedes hieman varuillaan ja alkaa epäillä miestään ja minua ties mistä.
Mutta entä jos miestä olisikin syytä oikeasti epäillä? Mitä jos sillä onkin tapana laittaa muillekin viestiä, entä jos se pelaa samanlaista peliä muiden naisten kanssa kaverini selän takana? Jos tällaista joskus paljastuisi, kaveri suuttuisi siinäkin tapauksessa minulle, koska en kertonut hänelle aiemmin miehen käyttäytymisestä. Mutta jos kaikki onkin aiheetonta? Ehkä minun on vain annettava olla, koska mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Olisiko minun alunperin pitänyt sitten jättää vastaamatta "moroo mitäs sinä?" -viestiin ettei mitään muuta olisi koskaan tapahtunutkaan, vai? Olisiko minun tässä pitänyt arvata etukäteen mitä tuleman pitää?
Se, miksi minä nostan nyt tämän asian esille on se, että olemme myöhemmin tänään lähdössä suhteellisen sekavalla kokonpanolla lomalle - mökki 12:lle ihmiselle, including pari edellä mainittua... Nämä seuraavat muutama päivää tulevat olemaan jotain hirveän kiusallista, mikäli sellaisia happeningejä kuin minä ja kaverin mies kahdestaan sattuu tapahtumaan kovinkaan usein. Mutta mikäli se on minusta kiinni, samoilen itseni vaikka Venäjän rajan yli, jos tarve vaatii. Enemmän minua huolettaa kuitenkin se, kun suhteellisen sekava jätkäporukka painuu after skiille ja alkaako mies silloin muistella menneitä, toivottavasti ei. En edes tiedä, mikä sai minut lähtemään mukaan tällä kokoonpanolla, ehkä se, että tarkoitus olisi itsenäisyyspäivän aikoihin viettää laatuaikaa vanhempieni ja veljen + hänen tyttöystävänsä kanssa. Sehän tästä vielä puuttuisikin, että viimeksi mainittu tekisi temput ja haksahtaisi meikäläiseen. Siinä vaiheessa olen suksin rajan yli niin että suhisee.
Eipä muuta. Jos olen hengissä, nähdään jouluna.
Ja vielä yksi asia: varokaa toki sitä kauheaa lumisadetta mistä jokainen media on tällä hetkellä hirrrveän innoissaan. C'mon kuka edes jaksaa...Eihän tässä ollakaan kuin Suomessa, missä on ihan tyypillistä, että joskus sataa, vaikka se saderintama olisikin poikkeuksellisesti itätuulista johtuva or mitälie.
Ja otsikko: tämmöisiä karuja faktoja sitä heitellään, mutta niistä miehistä, joita minä olen koskaan tapaillut, ehkä 80%:lla on myöhemmin ilmennyt olleen tyttöystävä, ja 80% näistä miehistä se ei tuntunut edes haittaavan. Sick.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti