Bussissa sitä kyllä kuulee aina kaikenlaista. Olen itse saanut osani loistavasta keskustelusta maahisista, rottamyrkyistä ja permanenteista, mutta olen myös kuullut miljoonat vaivat; niin mies-, lapsi- kuin polvileikkausarpijututkin ja voi sitä ihmissuhteiden puinnin määrää! Joskus ihan ihmetyttää, eivätkö ihmiset tajua puhuvansa julkisissa kulkuneuvoissa? Oli sitten juna, lentokone tai linja-auto, lähipiirin murut ja murheet kyllä muristaan läpi.
Omituisinta on, että ihmiset eivät tosiaankaan vaivaudu peittelemään tarinan osapuolten nimiä. Esimerkiksi vanhemmat naishenkilöt tykkäävät aina mainita ystävättäriensä nimet kokonaan ("Oletkos sinä kuullut siitä Virtasen Elsin lonkkaproteesista?") tai ("Kyllähän se Pekkarisen Pirjon tytär on aika omalaatuinen.") Ja sitten vouhotetaan ja voivotellaan, että niinpä muuten onkin ja onneksi ei meidän lapset ole sellaisia; ei meidän lapsella ole huulessa reikää (korua) ja onneksi meidän lapset ovat kunnollisia.
Kenties facebook on ajanut myös nuoremmat ihmiset tähän; käyttämään henkilöiden sukunimiä. Olen lukuisat kerrat kuunnellut teinityttöjen nurinaa muista ikäisistään ja koko nimillä, kyllä. Mietin aina, eivätkö ihmiset oikeasti välitä siitä, että joku saattaisi tuntea tämän ihmisen, josta yleensä paskaa jauhetaan. Että sen 'hirveän horon' äiti vaikka voisi istua edessänne tai joku muu kanssamatkustajista saattaa tuntea kyseisen henkilön. Muutenkin on mielestäni aika ajattelematonta haukkua toisia (koko nimen kanssa eritoten) julkisesti. Kaikkihan puhuvat paskaa, mutta julkisesti ja teinimäisen kovaan ääneen sitä tekeminen ei varsinaisesti anna puhujista yhtään kypsempää kuvaa, kun kaksi 16-v pimua kimittää takana viikonlopun ryyppäyssessioistaan ja arvostellaan muiden noloa käytöstä. No, sanan nolooo! käyttäminen jo kertoo kaiken olennaisen niistä, jotka sitä käyttävät.
Lisäksi olen huomannut bussissa myös sen, miten ihmisiltä puuttuu sympatian puute. Siis ihan oikeasti, olen kuullut ihan kamalia tarinoita.
Esim. Kerran kevättalvella eteeni istui kaksi about 16-18-vuotiasta tyttöä, jotka sen koko 15 minuuttisen matkan puhuivat kaveristaan, joka oli saanut keskenmenon. Koska istuin kyseiset 15 minuuttia näiden kahden suht' kovaäänisten ihanuuksien takana, satuin/jouduin kuulemaan koko keskustelun siitä lähtien, kun nämä alkoivat puimaan jotain kaverinsa tilannetta. Ensin nämä arvostelivat sitä, miten tämä henkilö oli tullut vahingossa raskaaksi (ja heillehän sellaista vahinkoa ei tietenkään voisi käydä!), sitten he kritisoivat sitä, että tämä oli päättänyt pitää lapsen, mutta sitten tämä oli saanut keskenmenen, mihin toinen tytöistä hirveän empaattisesti sanoi: "Hahah. Ihan oikein tommosille."
Se oli taas niitä hetkiä, joina ei tahtoisi edes uskoa, miten ajattelemattomia ja typeriä jotkut ovat. Hyvin monilta puuttuu kyky asettua toisen ihmisen asemaan, empatiaksi tai sympatiaksikin sitä kutsutaan, eikä kukaan ajattele, miltä tästä tytöstä, joka lapsensa oli menettänyt, tuntui. Nämä kaksi, nimittäisin heitä oikein rumalla sanalla, tyttöstä, sen sijaan kokivat oikeudekseen arvostella ja puida kaverinsa tilannetta. JA lisäksi oikeuttaa sen, ettei tämä tyyppi lasta olisi ansainnutkaan. Lisäksi nämä älyköt eivät ajatelleet, että ehkäpä joku bussin matkustajista oli itse kokenut saman, saanut keskenmenon, tms. ja kokemuksesta voin sanoa, että loukkaavaltahan se tuntuu, kun joku arvostelee negatiivisesti jotakin tilannetta, joka liittyy myös itseensä.
Monet eivät myöskään enää edes halua ymmärtää muita. On myös menty siihen, että kaiken pahan/negatiivisen ääneen sanominen olisi jotenkin suotavaa. Että olisi ihan ok puhua paskaa kaverista, koska sananvapaus sallii, ja "kaikki puhuvat paskaa." Ja olisi ihan oikeutettua haukkua muita ja arvostella toisten ulkonäköä, koska "kyllä mä saan mun mielipiteen sanoa." Minä en kuitenkaan koskaan tule ymmärtämään niitä, jotka tarkotuksenhakuisesti puheillaan loukkaavat muita. Kaikesta saa toki olla mielipide, kaikesta tai kaikista ei voi tykätä, mutta muiden tarpeeton loukkaaminen on silti ah-niin-järkkyyy!
Ehkä mä itse olen liian herkkänahkainen tällaisten asioiden suhteen, mutta mä itse tiedän, miten toisten tuntemattomien (ei suoraan minuun, mutta johonkin minunlaiseeni esimerkkiini) kohdistuvat puheet loukkaavat. Kaikki eivät myöskään omista sitä rautaista itsetuntoa, kaikki eivät "kokisi näyttävänsä hyvältä vaikka jätesäkissä" ja kaikille ei ole "ihan sama mitä musta ajatellaan." Kaikki eivät ole yhtä "vahvoja" tai "itsevarmoja". Ihmisten, jotka näillä sanoilla itseään kuvailevat, olen kuitenkin huomannut monesti olevan niitä kärkkäimpiä arvostelemaan muita. Ja korostamaan omaa parhauttaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti