Tää ei voi olla totta. Ei ei ei. Mitä mä olen tehnyt että mua rangaistaan näin?
.... Ex-mieheni on täällä uuden muijan, uuden elämänsä kanssa. Voi helevetti.
Mä en selvästikään tule pääsemään siitä miehestä ikinä yli. Tai no joo, tilanne vaan nyt vaikuttaa aika epätoivoiselta. Varsinkin kun sen ulkonäkö on edelleen yhtä jumalainen, ei ei ei. Mutta vaikka minä muistan kaiken paskan ja huonot kokemukset, se ei poista sitä, etteikö se edelleen saisi puntteja tutisemaan. (hyi mikä sanonta.) Jotenkin kun mä näin sen muinoin ensimmäistä kertaa, mä vain jotenkin jähmetyin paikalleni sen olemuksesta; se oli niin wow, jotain niin ennennäkemättömän kuumaa ja komeaa. Mutta sitten kun mä lopulta onnistuin vielä nappaamaan sen, siitähän se epäusko vasta syntyikin. Mitä se näki minussa? Minussa?
No mutta. Mä en itkeskelisi tässä (kuvainnollisesti) jos kaikki olisi päättynyt hyvin. Mies dumppasi eikä koskaan varsinaisesti perustellut miksi, me vain ajauduttiin erillemme (sillä lailla ei-kliseisesti) ja nyt se on täällä samalla perhanan mökkikylällä uuden muijansa kanssa.
En vaan voi uskoa, että toi muija olisi kesyttänyt sen, saanut sen pysymään aloillaan, rakastumaan, tehnyt sen mihin mä en pystynyt. Ja sehän tässä pahinta onkin. Minä olin se, jonka piti kesyttää tuo mies, minun piti saada hänet omakseni ja meidän piti elää onnellisena ja mökkeillä hevonkuusessa. Mutta sen sijaan jokin minussa ei ollut sitä, mitä hän etsi. Pahoittelen kökköä kirjoitusasua ja pilkkuvirheitä, mutta mä en nyt vaan kykene ajattelemaan selkeästi. Juuri kun luulin päässeeni hänestä yli, hän tulee uuden perheensä kanssa tänne lomailemaan ja nostaa pintaan kaiken sen, minkä olen kaiken aikaa koittanut unohtaa. Olin jo hyvällä tolalla, sillä hän siirtyi pari kuukautta sitten työskentelemään toiseen yksikköön eikä minun tarvinnut nähdä häntä edes viikoittain. Luulin päässeeni yli, mutta se olemus, se olemus vain palauttaa minut joka kerta takaisin.
I need a drink. Pitänee tehdä afterskiit ja liittyä kohtuu sekavaan jätkäjengiin ja vältellä onnistuneesti vielä erästä henkilöä. Minähän en jää katselemaan tuota typerää muijanpuppelia, joka ei taida tietää, että tämä kiivaasti konetta naputteleva eukko on hänen raksupoksunsa exä, ja että tämä muija oli hänen miehensä mielestä aika kiinnostava vielä silloinkin kun hän itse tekohiuksineen ja ripsineen oli astunut kuvioihin.
Että suck on that. Melkein tekisi mieli kertoa sille, ettei sen mies ole ehkä ihan samoilla linjoilla naimisiinmenosta ja asunnon ostosta, ainakin sikäli mikäli tämä edelleen jatkaa syrjähyppyjään. Sorry honey, eiköhän sullekin joskus valkene millainen mies se lopulta on. Ja siinä se syy olikin, miksi minä alunperinkään aloin päästä yli kaikesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti