Sappy christmas

Mä en ole koskaan ollut mikään jouluihminen. Henkilökohtaisesti olen myös sitä mieltä, että on aika falskia kiristää lapsia hyvän käytöksen ja lahjojen määrän (ja laadun!) yhteydellä. Minä esimerkiksi olin pienenä hirveän kiltti (ja olen tietysti edelleen) mutten koskaan saanut barbie-junaa, aitoa baby bornia tai lasten leikkikeittiötä. Eihän sitä silloin tietenkään tajunnut, millaista kusetusta koko kiltteyssoopa oli.
Esimerkkeillään. Mä olin ehlä seitsemän ja veli pari vuotta vanhempi. Mutsi pyysi meitä tekemään jotain, ja veli ei tietenkään tehnyt, joten minä sain hoitaa koko homman. Jos sanoin siitä mutsille, että veli ei taaskaan muuten auttanut minua, niin se sanoi vain, että "joulupukki muistaa tämän sitten." Ja siinä mä sitten olin ihan että lällällää, broidi, mutta aattoiltana lahjojen jaon jälkeen ei sitten enää naurattanut. Oli nimittäin niin, että ihan sama, kuinka hyvin mä sen meidän veneen pesin ja kuinka hyvin veli samaan aikaan luki riippumatossa Aku Ankkaa, koska minä en koskaan saanut niitä lahjoja, joita pyysin: en barbijunaa, en leikkikeittiötä. Ja sattui myös niin, että veli sai haluamansa Game Boy Colorin (joka oli siihen aikaan niin wow-juttu) ja markka aikaan aika kalliskin, mutta minä en saanut aitoa baby bornia, vaan virolaisen kopion, joka pissi kaulasta, eikä gameboyhin verrattuna maksanut paljoa vessapaperin vertaa. Ja vaikka minä olin ollut monta rullaa kiltimpi!

Mutta en minä veljelleni koskaan ollut katkera. Broidi oli ja on hyvä tyyppi, ja meillä oli pentuna se tapa, että me saatiin käyttää ihan yhtä lailla toistemmekin tavaroita. Ja jostain kumman syystä, kun veli ei sitten haikaillut mun kaulasta kusevan vauvanukkeni perään, niin tästähän oli vain enemmän hyötyä mulle, koska mä haikailin sen pelikonsolin perään, ja yhdessähän sitä pelattiin. Mutta kyllä mua sillon pentuna ihmetytti, miksen mä sitä barbijunaa saanut, vaikka olin ollut vähintään yhtä kiltti kuin edellä mainittu velikin ja yrittänyt miellyttää vanhempia ja joulupukkia tekemällä niitä kotihommia, joihin veli ei koskaan osallistunut.

Ja vielä falskimpaa kuin lasten huijaaminen on "joulun sanoma" hiljentymisestä ja rauhoittumisesta. Kenen kotona muka ei olisi ollut stressiä siivoamisesta, ruuanlaitosta, lahjoista tai vieraista? Manattu koko joulua hevonkuuseen ja tuskailtu kinkun paistamisen kanssa? Että ihan tosiaan istuttiin lunkisti sohvalla joulukalenteria availlen 24 päivää ja leikittiin piirileikkejä kuusen ympärillä? Eikä joulun jälkeen myöskään manattu sitä, miksi anoppi joka kerta ostaa turhaa krääsää.

Krääsän ostaminenhan on sitä joulua. On pakko ostaa lahjoja, ja mielellään useita, ja kun ei tiedetä mitä ostaa, mukaan tarttuu kaikkea aikuisten tarrasukista ja tiskiräteistä kaksipuoliteippiin. Mä olen ainakin miljoona kertaa falskaillut ilon ilmettä kasvoilleni, kun miljoonannen kerran paketista paljastuu tanttamallia oleva yöpuku tai lasketteluhanskat. Jep. Ei niissä edellisissä kyllä mitään vikaa vielä ollut ja eihän mulla ollutkaan niitä kuin parikymmentä paria. Ja kaikki sulta joululahjaksi saatuja, tänks.

Tottakai arvostan sitä, jos joku antaa mulle lahjan. Mutta mieluummin olisin ottamatta hanskat nro 15 ja olla vaikka saamatta koko lahjaa. En tarvitse kirjaa aiheesta Vähäkaloriset ruuat tai joulukuvioista peflettiä. Ja jos mä tarvitsisin, niin kyllä sanoisin silloin kun sitä joululahjatoivetta kysytään. Ja kaikkein typerintä onkin ensin kysyä, että mitä sä tahdot lahjaksi (ja tähän vastata ihan sama emmä tiiä..) ja sitten vain ignorata sanottu lahjatoive (jos se siis on jotain emmätiiää omaperäisempää.) Vaikka olisit sanonut että kunnon pullo lakkalikööriä, niin kyllä se ukki aina ne villasukat saa. Koska... ? Se on ukki? Niin miksi?

Ja muutenkin mua ärsyttää lahjojen pakko-osto. Ihan kuin tavoitteena olisi hukuttaa kaikki muut turhaan tavaraan ja sitten itsellä on hyvä mieli, kun on antanut paljon lahjoja muille. Olisi parempi, jos ihmiset keskittäisivät aikansa ja rahansa vaikka 1-5:een kunnon lahjaan sen 15-30 turhan hanskaparin sijasta.

Ja onhan se myös aika lailla naiivia sitten kyllä kitistä saaduista joululahjoista. Olen mä kyllä tähän itsekin baby borninkin jälkeen sortunut, mutta nykyään moni osaa jo onneksi olla ostamatta minulle mitään turhaa. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että parikymppisetkin on vielä sisariensa lahjoista kateellisia.
On se vaan niin rankkaa, jos sun kotona asuva 17-v pikkuveljes sai porukoiltas tietokoneen lahjaks. Onhan se kyllä kaikilla tavoin jotenkin sinulta pois.