Onko pituudella väliä?

Mua ärsyttää miten kaikilla on nykyään hitonmoinen tarve todistella olevansa jotenkin riittävä; hyvä, täydellinen omana itsenään. No tottahan se on tärkeää olla sinut itsensä kanssa ja rakastaa itseään ja mussunmussun, mutta kyllä se nyt useimmiten liippaa vaarallisen läheltä likaa itserakkautta ja oman parhauden korostamista.
Esimerkiksi pituusasia. Nyt otsikolla johdatellut ehkä pettyvät, mutta se koko ihmisen pituusasia. Esimerkiksi minä olen koko ikäni pitänyt itseäni ihan ok-pituisena, ajattelematta sitä sen kummemmin tai siitä liiemmin muille huutelematta, mutta monille muille se (162cm) on kyllä tuntunut olevan ongelma. On oikeastaan aika jännä, että pentuna en koskaan saanut kuulla lyhyydestäni (tai 'lyhyydestäni'), ei ketään silloin kiinnostanut, kukaan ei välittänyt. Joskus teininä kaverit ja muut sössöt vain yhtäkkiä alkoivat tehdä siitä hirveää ongelmaa -itselleen. "Mua kyllä vituttais olla noin lyhyt" -kommentteja sain kuulla kyllästymiseen asti, vaikken edes pitänyt itseäni erityisen lyhyenä. No selvä, mä ajattelin - ja ajattelen edelleen - jos jollakulla on ongelma sen kanssa, että minä en ole hänen mielestään tarpeeksi pitkä, en siis yhtä ideaali ja loistava kuin hän, niin lahotkoon vaikka puolestani maan rakoon. En minä koke mitenkään tarpeelliseksi sanoa itseäni lyhyemmille, että voi vee ku meikää muute ketuttas olla ku sä. Et vituttas aika perseesti olla toi 161 cm. Mitä kiksejä minä tästä saisin? Aiheuttaisin pahaa mieltä tyyppi161cm:lle jos sen pituus sattuisi olemaan sille arka asia? Joten pitäkää tällaiset molopäät mölyt moloissanne ja menkää opettelemaan käytöstapojen alkeita tai vaihtoehtoisesti hakemaan sitä bepanthenia kutinoihinne, kun niin hirveästi tuntuu toisten ihmisten pituus kuohuttavan.

Ja tämän takia lyhyet ihmiset ovat alkaneet ajatella, että kai heidän sitten täytyy jollain tavoin ruveta todistelemaan olevansa ihan yhtä ihmisiä ja ihkuja kuin kaikki muutkin. (määrittele itse lyhyt; yleensä siinä alta 160cm, tuumivat monet ja jotkut kutisevat molot ja mallitoimistot ovat myös sitä mieltä että 172kin on lyhyt mutta antaa heidän kutista) Sitä sitten on keksitty suitä, järkeviä ja vähemmän järkeviä, joilla peitota 180cm kirahvit, kuten monet heitä nimittävät. Syitä voivat sitten esim. olla "lyhyet on sirompia ja söpömpiä" ja "me voidaan nukkua lentokoneessa koska meillä ei ole niin isoja jalkoja." No joo, jälkimmäinen pointti osuu maaliin varmasti kuin suomalaiset ampumahiihtäjät, kuka tahansa 12h mannertenvälisellä lennolla käynyt lyhyt tai pitkä ihminen tietää, että ei se ideaalipituus nukkumista ratkaise vaan esimerkiksi mölyävät kanssamatkustajat tai epämukavat penkit tms. mutta ei ihme että kutittaa. Kaikki lyhyetkö sitten olisivat automaattisesti söpöjä ja siroja? Joku on sitten ilmeisesti tilastollisesti selvittänyt, että kukaan ei-lyhyt ei voisi olla söpö ja että lyhyet ihmiset ovat tilastollisesti pitkiä söpömpiäkö? Ai että pienet jalat = söpöys? Ja kaikki loput eivät sitten myöskään siroudessa yllä lyhyiden ihmisten tasolle. Seelvä. Minäkin sitten 2 cm ylilyhyenä olen molottava kirahvi, koska nämä argumentit. No onhan se pituuden ja loputtomien säärienkin yliarvostuskin aika ketuttavaa ja kutinaa aiheuttavaa, mutta ei se sitä tarkoita, että sirous ja söpöys olisi vain alle 160 senttisten juttu. Tällaiset mä olen nätimpi/söpömpi/halutumpi -argumentit voisi jättää sinne yläasteelle, vaikka eiväthän ne sinnekään kuulu. Kyllähän ne pitkätkin ihmiset korostavat omaa parhauttaan pituutensa takia, eikä se ole yhtään suotavampaa. Miksi on vain oikeasti niin vaikea olla sellainen kuin on ja antaa muiden olla sellaisia kuin nämä ovat ilman että tarvitsisi heitä välittömästi ruveta mollaamaan tai väheksymään? Kun kaikki todistelevat muille omaa hulppeuttaan, niin se johtaa lopulta vain siihen, että mikään ei enää riitä, mikään ei ole enää "oikein" tai ideaalia. Tietyt ryhmät kumoavat toiset ryhmät, ne joihin he eivät esimerkiksi juurikaan pituudellaan kuulu, ja lataavat sitten älyykkyyden riemuvoittoisia esimerkkejä siitä, miksi juuri he ovat muita parempia. Ja kaikkihan tätä sitten lopulta tekevät eikä mikään ole enää ok. Tapelkaa sitten keskenänne, onko kivempaa ja suotavampaa olla 155 vai 175.

Mitäs me ns. keskivertopituiset väliinputoajat sitten? Kumpaa ryhmää pitäisi olla? Pitkien mielestä 162 on lyhyt, ja 148 senttisen mielestä se on pitkä ollakseen "oikeasti" lyhyt. Että pitäisköhän tässä sitten keskimmäisenä nousta päähän, että sitähän tavallaan kuuluu kumpaankin ryhmään ja saa kummankin ryhmän "edut" (ja haitat.) Aijai. Anteeksi karkealaatuinen yleistys. Meikä lähtee apteekkiin hakemaan bepanthenia. Lyhyiden ihmisten lentokoneargumentti alkoi kyllä kutittamaan. Vaikka olisihan ne i'm your venus -sääretkin aika nice.