I can't crack. Silmien räpyttelyä, katse kattoon ja hetken syvä, ahdistunut huokaus. Tunnen oloni kuin Kosto-sarjan Emily Thorneksi, jonka pitkän ja huolellisen suunnittelun jälkeen kaikki suunnitelmat romahtavat. Sitten mietin, olenko todellakin niin snobi, että ajattelen jo englanniksi.
Dios mio.
Ja sitten taas. Pään nojaaminen seinään, katse kattoon, uusi huokaisu, ehkä jo hieman vähemmän ahdistuneesti ja mietintä, kuuleeko koko naapurusto kun mun pää hakkaa seinään niin hitokseen tätä nykyä.
Katson vain niitä kuvia ajalta, jolloin kaikki oli hyvin. Hetken kuluttua yritän ajatella, että kaikki on edelleen hyvin, mutta no, ahdistus ei ainakaan auta eikä lievene. Päässäni pyörii yhtenään pelkkä sekamelska; viikon kauppalista, pari vaihdettua keskustelua, muutamia typeriä sanoja, ja kaikki tämä kolmella eri kielellä. Joskus keskellä yötä herään siihen, että päässäni pyörii vain liikaa kaikkea, kello 02:39, ruhtinaallisten kolmen tunnin yöunien jälkeen mä mietin pero miks did i say eso?
Aamulla onkin jo mahdollista kääntää ajatukset ylipäätään samalle kielelle, ja totta puhuekseni en itsekään oikein ota tolkkua öisestä minästäni, jonka päässä pyörii ties mitä harhoja yöaikaan. (Esim. joskus penskana menin yöllä vessaan ja olin ihan varma, että näin siskoni istumassa pyykkikoneen päällä. Siinä sitä sitten meikä, 6v, mietti että häh, ja sitten hetken kuluttua puski toki mieleen, että hei, eihän mulla edes ole siskoa, mutta velipojan lenkkarithan ne siinä koneen päällä oli. Velipoika lienee nukkunut tyytyväisesti omassa huoneessa eikä suinkaan siinä pesukoneen päällä vaikka kuumehouruissa hetken muuta luulinkin.) Ja tämä tarina tekee varmaan yhtä paljon järkeä kuin mikään mikä päässäni tälläkään hetkellä liikkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti