olen hyvin hämmentynyt viimeaikaisesta käytöksestäsi. Sisimmässäni olen kuitenkin ehkä katkeruuden jälkeen otettu, että pidät minua yhä edes jossain arvossa. Etten huku 1500:n muun joukkoon. En ole unohtanut sitä kaikkea. Mutta minä olen yrittänyt. Olen päässyt eteenpäin, ja nyt sinä tahdot minun palaavan alkuun. Tällä kertaako ihan tosissaan?
Sinä olet komea, ihana mies, mutta nyt minä jo tiedän, ettei minusta enää ole siihen elämäntapaan, elämään sinun kanssasi. Ei, vaikka minä kuinka haluaisin. Ei, vaikka muistot kaikesta yhä ryöppyävät mieleeni. Ei, vaikka me kuinka kaipaisimme niitä aikoja. Ei, vaikka minä herättäisin sinussa --- ---- ---. Pidän sinusta edelleen hyvin paljon.
En voi uskoa, että minä olisin erottunut muista naisistasi, että minä olisin tehnyt pysyvämmän vaikutuksen erilaisuudellani, saanut sinut ajattelemaan. Mutta sinun olisi pitänyt ajatella sitä ennen kuin ajoit meidät lopullisesti erillemme. Ennen uutta suhdettasi.
Minä odotin palaamista. Minä uskoin siihen. Kaiken tekemäsi jälkeen, niin hyvien kuin pettymystenkin, en kuitenkaan enää pysty siihen. Jos et vain tällä välillä olisi hylännyt minua, olisin edelleen sinun. Minä olisin pystynyt jatkamaan, palaamaan, toimimaan odotusten mukaisesti. Mutta nyt minä olen muuttunut, kiinnostunut eri asioista, tajunnut sen, ettei meidän juttumme silloin toiminut niin kuin minä tahdoin uskoa, ettet sinä ollut sellainen kuin minä tahdoin uskoa. Olet hieno mies, mutta sitä sinun olisi pitänyt miettiä 9 kuukautta sitten.
Sinä kysyit minulta jotain, ja minä istuin sängylläsi voimatta uskoa että todella istuin siinä. Minä sanoin, ettei minulla ole (kauniimmin ilmaistuna) tapana lähteä kenen tahansa matkaan. Lämmetä kelle tahansa. Sinä sanoit, hieno periaate. Ja niistähän meidän piti pitää kiinni? En koskaan unohda sitä päivää. Päivää, jona luulin kaiken olevan mahdollista. Päivää, jona minä niin uskoin tulevaisuuteemme - mutta päivää, jona sinä ilmeisesti päätit etten minä ollut sinulle sittenkään riittävän hyvä.
Mutta, kuten kaikki ihanien miesten pauloissa olevat naiset, minäkin olen antanut sinulle anteeksi. Olen unohtanut erikoisen käytöksesi, koska hyviä päiviä oli liikaa. Olet muuttunut niistä ajoista, vaikka jotkut sinut kenties edelleen kyseenalaistavat. Minulla vain on liikaa hyviä muistoja kanssasi, jotta pystyisin olemaan yksi heistä, joiden mielestä käytöksesi oli törkeää, eikä minun pitäisi enää puhuakaan sinulle. Mutta ethän sinä mitään tehnyt. Paitsi annoit minulle kenkää tiettyjen asioiden vuoksi. Mutta kaduttaako nyt? Muistan ajatelleeni, että jos olisit viisas, odottaisit pari vuotta, jolloin meistä voisi tulla mitä tahansa.
Minä olen miettinyt usein, mitä olisi tapahtunut, jos olisin ollut kuin yksi muista. Olisinko nyt siinä tilanteessa, johon aina toivoisin päätyväni. Olisiko elämä kanssasi sellaista kuin olin kuvitellut sen olevan? Toimisiko se. Minä en kuitenkaan olisi niin sinisilmäinen, että voisit yhä jatkaa pelejäsi, jos todella olisit minun kanssani. Olisitko sinä jatkanut sitä linjaasi? Silloin minä olisin kenties onnellisempi, jos en olisi koskaan tavannutkaan sinua.
Toivon sinulle kaikkea hyvää. Ehkä me vielä tapaamme. Niin kuin aina tapaamme. Niin kuin sanoin, se on edelleen up to you. Ja sinä olet aina halunnut palata - ennemmin tai myöhemmin. Ja minä toivon edelleen, että sanottuasi ovella 'palataan', me myös jälleen lopulta teemme niin. Ja ihan vain ystävänä, minä tahdon vain antaa sinulle yhden vinkin: älä ota naista, joka vaikeuttaa elämääsi.
Mieti mitä tahdot. Mieti millainen olet.
Tiedät mitä tehdä.
Palataan.
T. Maaren, joka ei sittenkään kiinnostunut siitä uudesta henkilöstöpuolen tyypistä, mutta joka ei ole vielä ihan palaamassa sinuunkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti