Kun hän sitten niin auliaasti vielä lupasi palata asiaan, oletan hänen sitten myös itse ottavan yhteyttä, kunhan siihen kykenee. En jaksa enää roikkua perässä syvällisten pohdintojen tuloksia ruinaten ja toivon vain, että hän nyt viimein kykenisi päättämään, mitä minusta (tai elämältään ylipäätään) oikein haluaa.
Välillä on niitä hetkiä, joina kaikki tuntuu liiankin täydelliseltä. Juttu on luistanut kuin unelma ja meillä on ollut hurjan hauskaa, mutta sitten tulevat ne hiljaisemmat kaudet, jotka saavat minut epäilemään ylipäätään koko kuviota. Kaiken vuoristoradan jälkeen en enää tiedä, mitä hän minusta ajattelee, saati mikä hänen päätöksensä oikein on, joten sinänsä jonkinlainen päätös tähän tilaan olisi nyt saatava. Vaikka hän sitten sattuisikin päättämään haluavansa jatkaa elämäänsä ilman minua, se tieto sinällään olisi edes ihan ok saada, vaikka mikään mieluisa pläjäyshän tuollainen ei toki jossain lauantaiyön taksijonossa olisi, mutta tämä loputon epätietoisuus olisi kiva saada päätökseen.
Voihan toki olla, että hän haluaisi jatkaa tutustumista minuun (mitä tietysti toivon ja mikä olisi erittäin toivottavaa) mutta koska toisen ihmisen lopullisia ajatuksia ja mietteitä on mahdoton sanoa varmaksi ennen kuin tämä itse on tehnyt sen, odotan pelonsekaisin tuntein sitä päivää, jolloin hän viimein on tehnyt päätöksensä.
Ja sitä ennen herkuttelen toki idealla, että meikälikka olisi vielä jonain päivänä hänen.
Feels like it is now or never
don't wanna be alone...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti