"Mulla on nyt seuraavat pari viikkoa tosi kiireistä töissä", se sanoo facebookissa (aijaijai) ja mä huokaisen. Nii-in. Niin kiireiset seuraavat pari ( = kuinka monta) viikkoa ettei ehdi päättää, haluaako tutustua minuun paremmin vai ei.
No, en halunnut ahdistella häntä sen enempää ja mitä vinksahtanein tekohymy naamallani näpyttelen hänelle joo no ota sit yhteyttä kun ehdit ja mietin mielessäni, odotanko yhteydenottoa ikuisesti. Tuleeko sitä oikeiden tai muka-kiireiden hellitettyä vai kuvittelenko ja odottelenko vain liian korkeita toiveita.
Jos kyseessä olisi joku kaverini, kyyninen minäni olisi jo, ainakin omassa päässään, sanonut ettei tuo tyyppi taidakaan olla kiinnostunut; että kai se olisi jo ottanut yhteyttä tai sanonut asiansa, jos haluaisi päätyä ylipäätään yhtään mihinkään. Vatvominen ja vitkuttelu vain lienevät merkkejä siitä, että kaikki ei nyt ole ihan ok. Olen aina paasannut siitä, miten kiinnostunut mies ottaa itse yhteyttä - mutta entä jos ei otakaan? Nähtäväksi jää, voiko hän kaiken tämän ajan ja vaivan jälkeen oikeasti vastata, vai saanko lopulta vastaukseksi vain epämääräistä muminaa ja mutinaa siitä, miten hänen aikansa/sielunelämänsä/mitä nyt ikinä keksiikään ei juuri nyt riitä seurusteluun tai etsi mitään vakavampaa.
No mutta, kuten olen jo järkeillyt itselleni monen monituista kertaa, oli hänen vastauksensa sitten mitä tahansa, niin sen jälkeen ainakin tiedän, mitä tehdä. Elämästäni viimeiset pari kuukautta vienyt tyyppi sanoo joko haluavansa jatkaa kanssani (ystävänä? niin niin.. = awkwardeja tilanteita mikä lopulta johtanee kiusallisiin kanssakäymisiin tai siihen ettei edes moikata kadulla törmättäessä) tai sitten hän ilmaisee kykeneväisyytensä viimeinkin oikeaan suhteeseen (jolloin meikältä ainakin repeää levikset jos näin todella käy.)
Haluan pitää yllä uskoa mahdollisuuksiin meidän tilanteemme suhteen, mutta samaan aikaan en voi olla miettimättä, miksi hän ei ole saanut päätettyä jo aiemmin. Yrittääkö hän vain venyttää torjunnan hetkeä vai eikö hän vain oikeasti tiedä mitä haluaa. Haluan pitää kaikki vaihtoehdot avoinna, sillä en halua vajota synkkyyteen ja masennukseen ennen kuin mitään päätöstä on edes tehty. Enää en voi oikeastaan itse vaikuttaa tähän, se on vain hänestä kiinni, mitä hän haluaa ja päättää tehdä. Toki voisin hyökätä ja painostaa häntä, mutta se ei mielestäni olisi oikein ja tuskin olisi minunkaan kannaltani hyvä vaihtoehto. En halua olla kuten Jätä se! -elokuvan Gigi, joka ei tajua jättää miehiä rauhaan, vaan pommittaa näitä loppuun asti epätoivoisinkin keinoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti