ammattina: lätkävaimo

"Sit se mies vaan ostas mulle kaikkee kivaa ja mä voisin vaan asuu jossai jenkeis, ois nii siistiii."

Tänä aamuna mä muistin taas, miksi julkiset kulkuneuvot välillä huvittavat ja välillä ärsyynnyttävät minua niin - tai no eivät niinkään itse kulkuneuvot, vaan niissä kuultavat jutut.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun korviini kantautuu oodia jääkiekkoilijoille; pientä ja vähän suurempaakin ylistystä, ihailuja ja haikujen haikailua.
Ja ennen kaikkea se yksi ja sama haave, mitä tällä kertaa teinityttöjen keskustelusta ei voinut olla kuulematta: olla lätkävaimo.

Jokaisten lätkäkisojen, olivat ne sitten MM- tai olympiatasoa, aikaan mua jaksavat samaan aikaan huvittaa ja ärsyttää ihmiset, jotka todellakin pitävät lätkä/edustusvaimoutta ammattina. Ei nimittäin sillä, että seurustelee jonkun lätköö pelaavan janarin kanssa, vielä ihan ammattia itselle tehdä. NHL-vaimous on jo toki asia erikseen, jos sellaista ammattina haluaa pitää, koska aika useinhan he todellakin ovat kotona miesten käydessä töissä/lätkää pelaamassa, mutta kukin meistä voi miettiä, kuinka todennäköistä jokaisen 20v suomipirjopamelan sinne asti päätyminen on.

Saahan sitä haaveilla. Mua vain kummastuttaa sellainen yletön hypetys; musta ois niin ihana vaan olla kotona ja shoppailla ja sit mies ostelis mulle aina kaikkia kalliita lahjoja.
Sen verran feministinen kuitenkin olen, etten oikein tahdo purematta niellä, että joku on todella ihan tavoittelemassa miehen siivellä elämistä. Se on toki mielipideasia, mutta itseäni ahdistaisi elää jonkun toisen elätettävänä; täysin jonkun toisen "armoilla", vaikka olisikin kyse avioliitosta ja yhteisistä lapsista jne. Ei vaan ole suhteen kannalta hyvä asia, jos yhteinen talous pyörii toisen tulojen ehdoilla, vaikka ne olisivatkin sitten ihan jättimäiset. Itse en ainakaan voisi elää sen kanssa, että mä en tekisi asian (talouden; laskujen yms.) eteen mitään, vaan antaisin vaan miehen elättää minut ja huolehtia kaikista kuluista ja lisäksi odottaa (mielellään kalliita) lahjoja ja luksusta itse tekemättä mitään.

Ehkä jonkun toisen arvomaailmaan sellainen sopii, mutta mitäpä ne miljonäärien vaimot/ mariamontazamit oikeasti elämässään tekevät? Shoppaavat päivät pitkät, käyvät huollattamassa itseään (piikki otsaan, vähän solkkuväriä pintaan jne.) ja ehkä hoitavat lapsia = lastenhoitajan vahtiessa muksuja ja naisen itsensä ottaessa botox-unia yms. En vaan jaksa tajuta, että joku todellakin on niin pintaliitäjä, ettei näe itselleen muuta tulevaisuutta kuin tuollaisen. Toki elämä lätkävaimona voisi olla varmasti oikein huikean hulppean glamourtäyteistä (ainakin osan aikaa) mutta se, että tämä tuntuu nykyään olevan jokaisen teinitytön ja missikisoihin pyrkivän tsirbulan unelma, on jo vähän huolestuttavaa (tai sitten vain kertonee jotain oleennaista sellaista elämää haluavilta ihmisistä.)

Kun kerran kysyin eräältä edustusvaimoksi niin kovin hinkuvalta kaveriltani, miksi hän kyseistä "pestiä" edes niin kovin tavoittelee, vastaus oli vain tyly: mä haluun et mies ostelee mulle kaikkee.

No, antaa jokaisen pirjopamelan tavoitella unelmiaan, mutta mulle on ihan turha urputtaa sitten joskus mahdollisesti nelikymppisenä, jos edelleen vanhapiika, mikäli se mikkegranlund tai lepistön samppa ei sitten koskaan sattunutkaan menemään kanssanne naimisiin.




Lätkävaimojen myös edellytetään olevan tietynlaisia/tietyn muotin mukaisia.