No, kävi sitten mitä tahansa, palaan sunnuntaina Jyväskylään ainakin osaksi viikkoa. En ole käynyt siellä sitten joulun, joten lienee välillä ihan hyvä käydä sielläkin moikkamassa tutut ja tuttavat ja katsastamassa, miltä elämä siellä näyttää, vaikka mitää megamullistavuuksia nyt tuskin onkaan näin lyhyessä ajassa päässyt tapahtumaan.
Ottaen huomioon sen, että huomisiltana saan päätöksen (tai no ei nyt vielä luvata mitään) tälle jo aika kauan aikaa kestäneelle kuviolle. Olen jo niin kauan vatvonut tätä asiaa omassa päässäni, ja tapahtui sitten oikeasti mitä hyvänsä, niin ainakin tiedän, miten jatkaa eteenpäin.
Aamulla huomasin myös, että ilmassa oli jo kevättä (ainakin täällä eteläisimmässä Suomessa). Suojakelit ja lintujen viserrys, ja se sai minut todella tajuamaan, kuinka nopeasti aika on mennyt! Vastahan minä muutin tänne ja nyt on jo puoli vuotta takana ja elämä on mullistunut ihan täysin. Vuosi sitten vasta haaveilin tästä kaikesta; vanhan elämän jättämisestä ja uudesta alusta numero 6445. Alun ihanuuden ja uutuuden ja sittempien hankaluuksien ja haasteiden jälkeen olen taas alkanut vähitellen viihtyä täällä. Seura vaikuttaa hyvin paljon, sillä olen huomannut, että jos porukassa on yksikin ainainen vikisijä-valittaja, se tarttuu myös minuun, ja sen takia olen pyrkinyt vähentämään läsnäoloa tuollaisten ihmisten kanssa.
Ja melkein kohta onkin jo oikeasti kevät. Tästä kuukausi ja maisema näyttää ihan erilaiselta. Kohta on taas kesä.
(kuva otavafiles.fi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti