maanantai 23. huhtikuuta 2012

after all i'm glad that i'm not your type

En voi lakata ihmettelemästä, miten henkilö, jota joskus uskoi rakastavansa (noniinpäniin.) koko loppuikänsä, ei sykähdytä enää mitenkään. Olen erittäin onnellinen, että olemme nyt sopineet kaiken. Palanneet takaisin voidaan puhua toisillemme -tasolle. Jatketaan elämää niin kuin pitää. Ei olla katkeria, ollaan mukavia toisillemme. Ihana luonne.

Henkilö x-tina vihaisi minua, jos tietäisi. Hän ei koskaan pystynyt olemaan onnellinen puolestani. Hän oli aina hyvillään, mikäli minulla meni huonosti, mikäli miesasiani menivät huonosti. Mikäli minulla pyyhki yleisestikin paremmin kuin hänellä. Hän vihaisi minua nyt, koska minä ja * olemme jälleen puheväleissä. Mikä on naurettavaa; iloita nyt siitä, että kaveri erosi taannoin ja suuttua siitä, että se ja eron kohde ovat nykyisin ystäviä keskenään. Mutta koska enää minun ei tarvitse välittää hänen mielipiteestään, saan olla ihan vapaasti niin pyyhkivä ja sopuisa kuin ikinä tahdon! Which is great!!! :-) Tämä on huippua: tunne vapaudesta ja siitä, että asiat vihdoinkin lutviutuu kohdilleen!

Katsotaan, kuinka kauaksi aikaa. Nyt iiseilyvaihe silmään ja Shakira soimaan. Tästä tyytyväisyyden ja onnellisuuden tunteesta on nautittava niin kauan kuin sitä vain kestää...mikä yleensä jää aika vähäiseksi, mutta kevät on muutosten aikaa...mistä lisää myöhemmin!


Loppujen lopuksi ihmiset ovat aika ihania. (Eikä tämä missään nimessä johdu henkilöstöpuolen uudesta komistuksesta, ehei!)
Siihen asti,

ai se eu te pego.
[oh if i catch you.]
xx
ja minun kun piti hillitä itseni.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti