Dear friend,
kun kirjoitan tätä kirjettä, olet minulle ennemminkin kuin ex-friend. Ihmettelet varmaan, kuinka minä julkean hylätä sinut. Kuinka minä "kaiken kokemamme jälkeen" tahdon unohtaa kaiken. Minä haluan päästää irti. Jatkaa elämääni. Ilman turhia rasitteita tai painolastia. Ilman negatiivisuutta ja esittämistä.
Niin kuin meillä muka olisi toisillemme jotain sanottavaa. Niin kuin sinä olisit oikeasti kiinnostunut olemaan ystäväni. Niin kuin sinua ei kiinnostaisi elämäni, ne mielenkiintoisimmat, juoruiltavimmat asiat, joilla sinä ehkä joskus luulit tienaavasi hyvin niitä levitellessäsi. Niin kuin minua enää kiinnostaisi olla kaltaisesi "ystävän" seurassa. Niin kuin tahtoisimme viettää aikaa keskenämme. Niin kuin mitään painostavaa hiljaisuutta ei koskaan olisikaan. Niin kuin tekopyhiä uteluitasi ei olisikaan. Niin kuin sinä olisit halunnut kertoa minulle asioistasi? Niin kuin minua olisi edes kiinnostanut.
Niin kuin et olisi vain rasite elämässäni. Niin kuin olisit ajatellut minun parastani. Niin kuin et olisi ollut vahingoniloinen. Mistään. Koskaan. Kuten näyttänyt tyytyväiseltä saatuasi tietää, että olin eronnut, niin kuin et olisi ollut vahingoniloinen, kun terveyteni alkoi mennä huonompaan suuntaan. Hiukset lähtivät päästä, silmänympärysihoni kuoriutui. Niin kuin et olisi toivonut sitä. Nauttinut näkemästäsi. Niin kuin et olisi näyttänyt tyytyväiseltä. Katselevatko ystävät toisiaan niin? Ovatko ystävät vahingoniloisia. Ovatko ystävät tyytyväisiä, kun pitkä suhde loppuu. Saavatko ystävät tyydytystä siitä, että toinen on menettänyt kaiken.
Dear friend, lukeeko ystävä salaa viestisi. Käskeekö hän sinun lähteä, koska joku toinen on tulossa käymään yllättäen. Levitteleekö ja juoruileeko ystävä asioista, joita hän ei edes tietäisi, ellei olisi mennyt salaa lukemaan viestejäsi, ja saanut selville asioita, jotka tältä oli tarkoituksella pidetty kertomatta. Dear friend, minä olen kyllästynyt niin sanottuun ystävyyteemme. Olen kyllästynyt valheisiisi, juoruiluusi, tapoihisi ja negatiiviseen asenteeseesi. Olen kyllästynyt sinuun. Ollut jo pidemmän aikaa, ja turha esittää ettet olisi huomannut sitä. Ettet olisi väkisin yrittänyt jatkaa uteluitasi. Kysellyt tympääntyneenä kuulumisia. Esittänyt niin kuin me olisimme muka hyviäkin ystäviä. Niin kuin meidän ystävyytemme muka olisi merkinnyt sinulle jotain - samalla kun jo tekstaat uusimmat juorut - onpa sen naama taas kauhessa kunnossa, ei miesrintamalla mitään uutta.
Ajatus unohtamisestasi tuo minulle toivoa. Tunnen oloni paremmaksi, virkeämmäksi. En tahdo enää kuunnella valitustasi, kitinääsi, valehtelua, juoruilua, en masentavaa ääntäsi. En tahdo enää nähdä tekopyhää hymyäsi, tekopyhää pärstääsi tai olla muutenkaan tekemisissä kanssasi. Se olisi minulle suuri helpotus. Eikä sinunkaan tarvitsisi enää esittää. Voisit juoruta jollekin, jota kiinnostaa. Jollekin, joka kertoisi itsestään jotain, mitä voisit hyödyntää. Jonkun, jota voisit pyöritellä ja kovistella tarpeen tullen. Minä en kuitenkaan tahdo olla mielialojesi vanki. En tahdo olla "rakasss" hyvinä päivinä, enkä tahdo kantaa negatiivisuuttasi huonoina päivinäsi. En tahdo enää huonoja päiviä takiasi. Et koskaan kyennyt iloitsemaan puolestani. Olit vain kateellinen tai katkera. Pilasit muidenkin innon ja toit tilalle huonoa tuulta.
Dear friend, pyydän sinulta vain yhtä asiaa. Käyttäydy kuin minua ei olisikaan. Kohtele minua kuin ilmaa, vaihda puolta kadulla jos siltä tuntuu. Poista yhteystietoni. Älä pidä yhteyttä. Unohda kaikki joskus sanomani, unohda kaikki. Älä vaivaannu paskanpuhumiseen ja juoruiluun. Osoita viimein vähän kypsyyttä. Anna minun vain olla. Ole aikuinen. Jatka elämääsi. Ilman minua. Kuin minua ei siinä koskaan olisi ollutkaan.
Emmehän me mitään ystäviä koskaan edes olleet. Olin sinulle yhdentekevä, olit minulle yhdentekevä. Niin kutsuttu ystävyytemme oli yhdentekevä. Ystävät eivät kohtele toisiaan näin. Ystävät eivät ole toisilleen ilmaa. Ystävät eivät katkeroidu ja toivo pahaa. Puhu pahaa. Lue toisten viestejä. Ystävät kunnioittavat toistensa yksityisyyttä, ja sitä, että on asioita, joita ei saa selville edes googlesta tai puhelimen saapuneet-kansioista.
Dear friend, mikäli kutsut yhä itseäsi ystäväkseni, toivon sinun kerrankin menevän hieman itseesi, katsovan peiliin. Sen sijaan, että syyttäisit kaikesta minua, miettisit, kuka luki viestit, juorusi ja tahtoi jatkaa niin. Niin kuin kaikki tekemäsi ja sanomasi ei olisi loukannut minua.
Anna minun olla oma itseni. Älä pakota minua masentumaan, menettämään kiinnostustani muihin. Kiellä olemasta muiden kanssa, loukkaannu, kun niin teen. Mökötä, mikäli olen onnellinen. Iloinen tai nauran jonkun toisen kanssa. Katkeroidu, kun viihdyn paremmin jonkun toisen seurassa kuin sinun. Mieti, miksi.
Dear friend, tuskin sinun tarvitsee enää tavata minua kovin usein. Älä siis vaivaannu googlaamaan uutta ihosaurauttani, miestäni, puudeliani, peruukkia tai milloin mitäkin juoruilun arvoista. Kerron niistä jollekin, joka ei koskaan tule kertomaan sinulle. Ei, vaikka kuinka mielistelisit, kiristäisit tai esittäisit. Sitä voitaisiin kai kutsua ystävyydeksi.
Ei petetä enää itsemme kuvittelemalla, että meillä olisi toisillemme enää mitään annettavaa. Olet menettänyt luotettavuutesi.
Ei jatketa enää näin,
Maaren
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti