kyynelsilmin: oodi juhlimiselle

Heipsis!

Sunnuntaiaamua pukkaa, ja mä olen aloittanut aamuni palalla luumupiirakkaa ja nettikauppoja. Mitään en tilannut, mutta kaikki ihanat mekot saivat kyllä toivomaan, että olisi jotain aihetta (hienosti pukeuduttavampaan) juhlaan! Kesällä on tiedossa yhdet häät, mutta niitä varten en kyllä vielä uskalla mitään ruveta ostamaan. No, koska minulla ei tunnetusti ole elämää (ainakaan sunnuntaisin, toisaalta, kellä olisi? sunnuntait..) niin tein aikani kuluksi (ja parin piirakkaviipaleen siivittäminä) muutaman mekkokollaasin. Paitsi iki-ihana Picasa muuttelee taas tekemiäni kollaaseja niiden tallennuksen jälkeen, joten jos joku ihmettelee, miksi jotkut kuvatekstit näyttävät hulluilta tai ovat jääneet kokonaan pois, syy on picasan, ei tietenkään minun, kuten kuuluu..

Kävin muuten eilen katsomassa uuden Project X -elokuvan.
Sisältää hieman juonipaljastuksia (tai ei varsinaisesti paljastuksia, mutta pieniä viitteitä kyseisestä elokuvasta, joten mikäli joku on menossa katsomaan saman leffan, niin en halua paljastaa liikaa!)

Leffa keskittyi hyvin pitkälti kolmen epäsuositun, suosionjanoisen, lukiolaispojan järkkäämiin bileisiin ja biletykseen. Mitään kovin syvällistä tältä leffalta ei siis kannata odottaa. Lauantain myöhäisillassa leffa oli kyllä omiaan tunnelmankohottajana, mutta ehkä jo pahimman biletysikäni ja -vaiheeni eläneenä liiallinen sekoilubiletyksen korostus meni vähän yli. Tottakai kunnon bileet vaativat kunnon puitteet; oli uima-allasta, pomppulinnaa ja 1500 ihmistä, mutta ehkä minua vain ärsytti, ettei Suomessa koskaan (kotibilemielessä) ole pystytty samaan. Täällä olisi suoranainen mahdottomuus järkätä tuhannen ihmisen partyt perjantai-iltana ilman, että yksikään naapuri menettää hermonsa tai homma karkaa käsistä. No, karkasiko homma käsistä leffan tehokolmikolla, se selviää elokuvan katsomalla. Sen verran voin sanoa, että mikäli minä joskus taannoin olisin onnistunut saamaan faijan bemarin uima-altaaseen, hän tuskin olisi kuitannut asiaa vain toteamalla, etten minä sitten ollutkaan hänen mielestään täysi looser, kun kerta juhliini oli saapunut lopulta 1500 ihmistä.

Yleisesti leffa oli hyvä, se piti mukanaan koko reilun puolitoistatuntisen, nauratti välillä ja oli sopivan rento. Huumori oli ajoittain aika ronskia, mikä nyt 17-vuotiailta amerikkalaispojilta lienee ihan odotettavaa. Elokuva oli myös uskottava, hyvin todentuntuinen; varmasti löytää kohderyhmänsä. Ikäraja K-16 oli myös kohdillaan kaiken huumorin, paljaan pinnan ja loppuratkaisun huomioiden.

Project X on pitkälti biletyksen ilosanoman ylistäjä. Viina virtaa, naisia riittää ja paikallistv:kin saapuu paikalle, mutta kuitenkaan täysin haittapuolia unohtamatta; koulun kusipää saapuu paikalle, edellämainittu bemari ajetaan altaaseen ja kääpiökasvuinen jäbä tungetaan elävältä uuniin, eikä siinä vielä läheskään kaikki. Mutta ongelmat on tehty unohdettaviksi ja viina juotavaksi, kuten Project X:n poikatrio toteaa.

Tunnelmankohottajana elokuva oli, kuten sanottu, loistava. Kiitos uskottavien näyttelijöiden ja loistavan dj:n, miltei itsekin suuntasin viihteelle, kunnes muistin kotona odottavat hommat.. Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka vain suinkin haluavat katsoa leppoisan ja hyväntuulisen komedian. Ei kuitenkaan bilevastaisille tosikoille tai lapsille. Tämä elokuva ei myöskään ole niitä, joita katsellaan koko perheen kesken tai vanhempien kanssa, tai riippuu perheestä, mutta minun näkemykseni mukaan perhe saa olla aika rento, mikäli selviytyy vaivaantumatta kertaakaan.. Project X on varmaan sitä parempi, mitä rennommalla ja suuremmalla kaveriporukalla sitä suuntaa katsomaan. Salin pari riviä täyttäneellä jätkäporukalla tuntui ainakin olevan todella hauskaa! :-)

Mekkoja:

Nämä vaaleanpunaiset korkkarit ovat Nelly Shoes -mallistoa ja laukku Lindexiltä (alennukset poistettuna sille jäi muuten hintaa vain noin 8 euroa!) Picasa siis tykkää itsekseen poistella ja muutella aina tekstien paikkaa, vielä lisätäkseni.