Minä olin syyllinen. Ihan mihin tahansa. Varsinkin, jos sillä oli huono päivä. Ja niitä oli.
Minä inhosin sitä tunnetta, jota hän levitti muihin. Äyskentelyllään hän tuhosi koko perheemme fiiliksen. Ja koska minä olin kaikista nuorin, ja heikoin, minä sain niskaani kaikkien kolmen huonot päivät, huonot tuulet, kaiken ilkeyden ja turhautuneisuuden. Kaiken, mikä oli lähtöisin äidistäni.
Hän valitti isälle. Isä ei ollut imuroinut. Isä tuli huonolle tuulelle ja räyhäsi veljelleni, kun tämä tuli myöhässä kotiin. Veli tuli vihaiseksi ja purki koko perheen paineen minuun. Oli minun vikani, että hänen pelinsä oli hävinnyt. Minä olin syönyt hänen viimeiset karkkinsa. Minä olin syyllinen kaikkeen, mikä milloin milläkin hetkellä ei toiminut tai ollut niin kuin pitäisi. Minä olin se, jolle huudettiin hyvällä omallatunnolla, minä olin se, johon kiristyneet hermot purettiin valittamalla tai syyllistämällä.
Mutta kun tilanne helpottui (äiti rauhoittui) veli kyllä pyysi anteeksi syyttelyjään. Hän oli pahoillaan, mikäli oli räyhännyt minulle turhaan, kun olikin itse syönyt karkkinsa tai löytänyt itse kadottamansa pelin. Ei hänen hamsterinsa ollut siihen kuollut, etten minä olisi ollut muistanut ruokkia sitä.
Mutta äiti. Hän ei koskaan pyytänyt. Hän ei koskaan pahoitellut tai edes miettinyt minulle aiheuttamaansa tuskaa. Hän oli itselleen aina etusijalla; hänen mielestään hänellä oli oikeus olla törkeä muille silloin kun häntä ärsytti. Silloin kun minä poltin ruuan pohjaan, sain kuulla siitä joka kerta sen jälkeen kun edes koskinkaan hellaan. Silloin kun veljeni rikkoi vahingossa videonauhurin, minä olin syypää, koska olin halunnut katsoa videota, enkä saanut - tai uskaltanut - katsoa videoita pitkään aikaan sen jälkeen. Silloin kun olin lainannut äidin kenkiä, joitain vanhoja, joita hän ei enää edes käyttänyt, sain hirveät huudot, vaikka kengät olivat täysin samassa kunnossa kuin ennen lainaamista. Myöhemmin oli minun vikani, että kantaan oli tullut pieni naarmu tai sisäpohjallinen oli kulunut (todennäköisesti äidin omassa käytössä).
Jotkut eivät luultavasti koskaan pysty ymmärtämään, millaista tuskaa minun elämäni oli. Äiti esitti aina niin kuin mikään ei olisi ollut vialla, niin kuin hän ei olisi koskaan huutanut minulle tai veljelleni, riidellyt isän kanssa ja uhannut lähteä eikä tulla enää koskaan takaisin. Mutta hän ei koskaan vaivaantunut ajattelemaan, mitä hänen lapsensa tuollaisesta käytöksestä ajattelisivat. Mitä hänen rasittava ja uuvuttava käytöksensä aiheuttaisi meille. Miten Maaren, 7v, pelästyisi kuoliaaksi, kun äiti veljen kanssa tapeltuaan uhkasi mennä uimaan eikä enää palata. Miten hänen sanansa satuttivat - ja satuttavat edelleen.
Mutta ilman noita finnejä et olisi noin ruma. Etkö sinä pese naamaasi? Ne on niin rumia. Ei noin kuulu tehdä. Tai hänen viipyilevää katsettaan otsassani. Ihmetystä, järkytystä, siitä miten hänen tyttärensä voi näyttää nykyään tältä. Miten on minun vikani, että minä näytän tältä. Koska asun yksinäni. Et sinä ollut tuon näköinen kun asuit kotona. En kuulemma pese naamani. Käytän lääkkeitä ja voiteita väärin, enkä kuuntele hänen neuvojaan. Ole sitten ruma, äläkä kuuntele. Itse kärsit!
Niin. Jotkut eivät tule koskaan ymmärtämään, miten paljon hallaa äitini on elämääni aiheuttanut.
Sellaisina hetkinä minä olen onnellinen asuessani kaukana hänestä.
Minä inhoan hetkiä, joina toivon ettei minun tarvitsisi olla häneen missään yhteyksissä.
Minä inhosin sitä, miten hän esitti ettei hän koskaan tehnyt mitään väärää.
Loukannut minua.
Minä inhoan niitä hetkiä, joina ajattelen, ettei minulla ole enää äitiä.
Dark eyes on a dangerous face
you are a beautiful killer
We pass by the same old place
you are a (beautiful killer)
You don’t have a life, you have blood on your hands
You can sleep at night and I don’t understand
I don’t know much about
you are a wanted woman
You can call my name and I’ll be around
Maybe I’ll let you shoot me down
Cause you’re a beautiful killer with a beautiful face
A beautiful killer and you won’t leave a trace
Do you know the reasons why you are a beautiful killer?
Hurt yourself but you never die, you are a (beautiful killer)
I like your silhouette when you stand on the streets
Like a samurai you can handle the heat
Makes me wanna pray for a haunted man
You can call my name and I’ll be a around
Maybe I’ll let you shoot me down
Cause you’re a beautiful killer with a beautiful face
A beautiful killer and you won’t leave a trace
Can’t really talk with a gun in my mouth
Maybe that’s what you been dreaming about
Cause your a beautiful killer with beautiful eyes
A beautiful killer and I love your disguise
You changed the past
Good guys always finish last
What happens now?
I need to know how the story goes
Are we together?
I love you forever
You can call my name and I’ll be around
Maybe I’ll let you shoot me down
You can call my name and I’ll be around
Maybe I’ll let you shoot me down
Cause you’re a beautiful killer with a beautiful face
A beautiful killer and you won’t leave a trace
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti