perjantai 11. toukokuuta 2012

ja sulle ois kelvannu kalervo kummola

Jotenkin jääkiekko ei jaksa enää innostaa niin paljon. Viime vuonna kisat menivät kaiken edelle, mutta nyt, en tiedä, johtuuko se nihkeästä pelistä vai kyllästymisestä jääkiekkoilijoihin yleensä, mutta kisat eivät tunnu enää samalta. Yhtä jännittävältä. Antero Mertarannan puuttuminen ei loppujen lopuksi ole ollut niin hirvittävän merkittävä seikka, mika saukkonen hoiti hommansa mielestäni ihan moitteettomasti, (miettikää itse, miltä tuntuisi hypätä enemmän tai vähemmän viralliseksi mm-legendaksi  muodostuneen mertsin saappaisiin), mutta itse peli tuntui tylsistyneen senkin edestä.
Peli ei kulkenut, se takkuili, eikä ollut viihdyttävyydessäänkään kärkiluokkaa. Missä olivat kaikki viime vuoden erikoistilanteet ja jännitys? Nykyinen pelaaminen kokonaisuutena näytti lähinnä räiskimiseltä ja ajoittain useinkin silkalta hyvältä tuurilta. Edes sama fiilis tai tunnelma ei välittynynyt katsomoista - ainakaan kotiin asti, ja kovin tyhjää näytti olevan.
T. Eräs niin mahdottoman katkera lippujen hinnoista. Tai ehkei katkera, pikemminkin epäuskoinen siitä, ettei tavallisia ihmisiä; niitä vähemmän vip:pejä, joista valtaosa kiekkofaneista kuitenkin koostuu, haluttu paikalle kannustamaan.
Kunnes tuli eilinen. Ja 7-1.
And now we're talking!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti