No ei. Vitsi vitsinä, mutta vedennärppijät, please..
 |
| Valitettavan moni ei enää kykene tähän. Nimittäin syömään suklaata. |
Tuntuu, että mä olen vain syönyt koko ajan. Äitienpäivän jälkeiset kakut ( monikossa), piirakkapalat ja kääretortut.. Mutta koska syömisestä valittaminen ja jeesustelu on niin v-mäistä kuunneltavaa, en minä jaksa siitä paasata enempää, koska itsehän jokainen on syömisistään vastuussa!
Laihduttamaan minä en ketään ole koskaan kannustanut, enkä myöskään kalorien kyttäämiseen. Kalorien ainainen laskeskelu on paitsi (useimmissa tapauksissa) turhaa ja naurettavaa (koon 34 tyttösillä siis) ja hermojaraastavan ärsyttävää niille, joita kalorien laskeskelu ei voisi vähääkään kiinnostaa. Ja kalorien kyttäily on omiaan pilaamaan tunnelman, mikäli esimerkiksi tapaamisen/treffien idea perustuu pitkälti syömiseen. Olen itse ainakin kokenut monet silmien muljauttelut joidenkin jättäessä kahvilassa kakkupalat pois. Ihmisten, joiden ei tarvitsekaan pelätä lihomista kahvin tai pullan ottamisen pelossa. En minäkään ylensyömiseen kannusta, mutta yksi pala kakkua ei liene pahitteeksi kellekään - kerran kahdessa kuukaudessa?
On myös äärimmäisen ahdistava olla, syödä, henkilön seurassa, joka ei itse syö. Närppii korkeintaan vettä
( koska 0 kaloria?) ja yrittää katsella muualle kuin jättimäisen viinerini suuntaan. Kyllähän se viineri hyppii silmille, oikein vaatii huomiota, varsinkin, mikäli minä nautin niin suuresti sen syömisestä, että vastedes ei kyseisen henkilön kanssa kahville varmastikaan osuta.
On myös ahdistavaa päästellä "lipsautuksia" henkilön seurassa, jolle ruoka on syystä tai toisesta sangen kamala käsite. Minä en ole koskaan osannut, tai viitsinyt, varoa sanojani, joten kiusalliset maaren valittaa nälkäänsä, mutta vastapuoli vain hymähtelee -hetket voisi välttää, mikäli vastapuolikin suostuisi syömään. Kukapa ei olisi joskus ollut tilanteessa, jossa tulee muka lipsauttaneeksi jotain ruokaan liittyvää, ja josta vastapuoli vaivaantuu. Mielestäni on ihan ihmisen perusoikeus valittaa nälkäänsä ja ehdottaa syömistä. Ei siitä pitäisi kenenkään kiusaantua - ja kenenkään kiusaantumisen vaivaannuttaa itseä.
Mitä minä haluan sanoa. Uskaltakaa syödä. Kohtuus on tietysti oivallinen käsitys; ehkä kakkupalojen nauttiminen joka päivä ei ole välttämättä hyväksi, mutta mielestäni sitä pahempana voisi pitää ainaista pelkän veden närppimistä. Mitä iloa on mennä kahvilaan; paikkaan, jossa usein ihmisillä on tapana syödä ja juoda, litkimään vettä? Jotain, mitä minä ruoan ystävänä en voi ymmärtää. Tosin, kuten sanottua, tunnelmanpilaajana keino toimii kyllä poikkeuksetta.
Tietysti on ihmisiä, joilla kenties oikeasti on tarvetta laihtua. He uskoakseni kuitenkin ovat eri porukkaa kuin "tapakyttääjät", jotka tunnetaan myös linjojen ajattelusta ja siitä, että vähäkaloriset tuotteet vetävät heitä puoleensa kuin magneetti, ja tämän kategorian ihmiset tykkäävät usein myös valistaa muita ainoilla oikeilla elämäntavoillaan ja paasata siitä maankuulusta liikunnan ilosta räntäsateessakin.
Minä en ole koskaan omistanut vaakaa, en ole koskaan mitannut vyötärönympärystäni, enkä murtunut, mikäli koon "26 farkut eivät olekaan enää sopineet minulle. Olen kuitenkin tarkkaillut syömisiäni, pyrkinyt terveellisyyteen, mutta mielestäni on ihan ok joskus (tai vähän useamminkin) lipsua. Lipsumisen ei pitäisi olla kenenkään muun asia, eikä kellään muulla ole oikeutta siitä valittaa. Jos joku toinen tahtoo todella laskea kalorintarkasti päivän syömiset, hän olkoon vapaa siihen, mutta mikäli joku toinen sallii itselleen suklaapatukan tai palan pizzaa, ei sen mielestäni pitäisi olla kenellekään ongelma.
Oletteko koskaan miettineet, että jos ei voisi; "saisi" puhua ruoasta tai mihinkään siihen liittyvästä, miten paljon joutuisi kontrolloimaan puheitaan? Kenties yksi yleisin puheenaihe ihmisten kanssa on juuri ruoka. Oletteko käyneet siinä uudessa ravintolassa, saako sieltä hyvää ruokaa, ai että kun näyttää hyvältä toi pihvi, tekis mieli pirtelöä ja niin edelleen. Jos ruoasta tehdään tabu, mitä kaikkea silloin joutuukaan välttelemään. Ei voi enää pohtia ääneen, mitä kaupasta ostaisi. Ei olisi enää keskusteluja työkavereiden kanssa tortillapohjista. Ei olisi Mitä tänään syötäisiin? -ohjelmaa, eikä pohdintoja parhaasta jäätelöstä. Ei mietittäisi enää, mitä tarjota anopille ja onko kellään hyvää suklaakakun reseptiä. Ei voisi enää edes sanoa olevansa nälkäinen, ajattelevansa syömistä tai muuten vedennärppijät närkästyvät ja tuskastuvat jo kaikkien edellä mainittujen yhteenlaskettujen kalorien ajattelusta.
Mielenkiintoista on, miten ruokaa vältellään. Samat vedennärppijät usein kuitenkin näkee illalla nauttimassa kalorinsa nesteenä.
 |
| Milloin tästä tuli kiellettyä? |
 |
| Kyllä ystävien seurassa pitäisi uskaltaa syödä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti