another sad sunday

Tämän viikonlopun aikana olen ruvennut miettimään, pitäiskö sittenkin hävitä täältä pääkaupunkiseudulta jonnekin muualle. Sinänsä tykkään kyllä tästä alueesta; Helsinki on kiva ja menevä kaupunki ja totta on, että kaikki keskittyy aina tänne. Samaan aikaan kuitenkin haluan pois näiden ihmisten luota; en kaikkien, mutta se valtaosa, ja etenkin muutama kaksinaamainen monsteri, saa minut miettimään, teinkö sittenkään hyvän ratkaisun vaihtaessani entisen kaupunkini, perheeni ja kaveripiirini tähän, missä nyt olen.

Jyväskylässä minulla oli aina olo, etten kuulunut sinne. Nyt, kun en enää asu siellä, sinne on paljon kivempi palata; käydä visiitillä, ja aina kun palaan niihin maisemiin, ne tuntuvat kuitenkin jotenkin kaihoisilta; elämäni ei ole enää siellä. En osaisi kuvitella enää asuvani siellä - oikeasti eläväni niissä ympyröissä - mutta nyt, puolen vuoden (tai lähes) jälkeen pääkaupunkiseutukaan ei jotenkin tunnu omalta.

Aluksi kaikki oli tietysti uutta ja ihanaa; oli aina jotain uutta koettavaa, nähtävää ja tehtävää. Oli tapahtumia ja häppeningejä jo liiaksi asti, mutta sitten jotain tapahtui. Havahduin vähitellen onnellisuuskuplastani siihen, että kaikki kavereinani pitämäni ryhmäläiseni alkoivat näyttää todellista luonnettaan. Vähitellen huomasin, että ihmiset, joita pidin enemmän tai vähemmän kavereinani, yrittivät vain hyötyä minusta. Huomasin havahtuneeni siihen todellisuuteen, jota nimenomaan olin lähtenyt pakoon.


Joka kerta, kun havahdun tuohon hyväksikäytetyksi tulemisen tunteeseen, se ketuttaa yhtä paljon. Tajuta, että jotkut todellakin kaveerasivat kanssasi vain matikan vastausten, venäjän esseiden tai laskentaopin koekirjojen saannin takia. Ne ihmiset, joille avauduit henkilökohtaisemmista asioista, kertoivat niitä vain suruttomasti eteenpäin. Luottamuksen ja uskon menettäminen.
He, joita minä autoin, eivät koskaan halunneet auttaa minua. .En halunnut viettää aikaani enää sellaisten itsekkäiden henkilöiden seurassa.


Nyt olen miettinyt, hakisinko siirtoa muualle, mutta toisaalta en haluaisi jättää tätä aluetta. Tykkään asua täällä, pidän siitä, että kaikki palvelut ja tapahtumat ovat lähellä. Jääkin mietittäväksi, ovatko nämä ihmiset vielä parin vuoden ajan kaiken sen ja jaksamisen arvoisia.