Eilen kävin läpi kauheimman keskustelun vähään aikaan.
Hän: Mutta eihän sun tarvitsisi lähteä.
Minä: En minä voi jäädä tänne ja sinä tiedät sen.
Hän: Voisithan. Sä voisit olla täällä ihan hyvin, jää ainakin talveksi.
Minä: Mmm.. en mä voi. Mä en vain pysty.
Hän: Hmm mm.. käytännön asioita vai?
Minä: Niin.. mun elämä on siellä.
Hän: Niin ja nyt sä häviät ihan niin kuin viimeksi. Oletko sä ikinä huomannut, että sä lupailet mulle aina asioita joita et koskaan tarkoita?
Seuraavana, tänä aamuna päähäni koskee ja välttelen katsomasta peiliin. Oloni on kauhea, tiedän tuottaneeni hänelle pettymyksen, taas, aivan kuten viimeksikin, monta vuotta sitten. Tunnen oloni ja itseni idiootiksi. Väsyneeksi idiootiksi, joka on taas ihan sekaisin elämänsä kanssa.
Tänään piti olla viimeinen, paras ilta. Tänään hän ei kuitenkaan enää hymyillyt minulle kuten ennen. Tänään hän oli taas pettynyt minuun, sillä olin tehnyt sen taas; vetänyt maton hänen jalkojensa alta lupailemalla tyhjiä kuten aina.
Hän ei sanonut sanaakaan. Hän istui ulkona, kun heräsin ja joi kahviaan. Hän ei luonut silmällistäkään minuun. Minä otin koneeni ja istuuduin hänen seuraansa varsin tietoisena siitä, ettei seuraani juurikaan kaivattu. Kirjauduin koneelle, selasin aikani kuluksi uutissivustoja ja sitten iski toinen järkyttävä yllätys. Paul Walker oli kuollut. Yksi lempinäyttelijöistäni, ihana, karismaattinen Walker oli kuollut kolarissa. Ei.
Hän katsahti minuun huomattuaan shokkini.
Que pasa, ja hetken me olimme taas niin kuin ennen.
Hetken ajan ajattelin, että ehkä voisin sittenkin jäädä tänne pysyvästi. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja kuiskasi korvaani, ettei oikeasti ollut minulle vihainen. Hän sanoi, ettei oikeasti voisi olla minulle vihainen. Koskaan.
Minä katsoin kuvia onnettomuuspaikalta enkä tiennyt mitä tehdä.
Tällä hetkellä minulla on järkyttävä olo. Minun pitäisi istua koneessa 24 tunnin päästä ja kaikki elämäni osa-alueet tuntuvat olevan taas ihan perseellään. Olen suututtanut minulle tärkeän ihmisen, vaikka hän väittääkin olevansa ok, mutta minä näen, ettei hän ole. Kaiken jälkeen minun pitäisi hylätä hänet 24 tunnin sisällä ja palata takaisin ympyörihin, joihin palaaminen ei houkuta hetkeäkään.
Tästä tulee elämäni vaikein päivä.
Kamalimmalla tavalla se on jo alkanut.
Mäkin järkytyin kun sain tietää Paul Walkerin kuolleen.. Tohon päälle kun sulla nyt on vielä muitakin asioita mietittävänä niin ei varmaankaan ole helppoa, voimia!! Asioilla on tapana järjestyä, niin kornilta kuin se kuulostaakin. :)
VastaaPoista