miksi aina minä

Hirveä päivä, ihan kauhean hirveä päivä. Aamusta lähtien tämä oli vain niitä päiviä, joiden tietää menevän perseelleen vaikkei mitään ollut vielä edes tapahtunut. Painotus sillä kuuluisalla vielä:llä.


Kello kasikaksyt meikälikka huomaa heränneensä vähän liian myöhään, vaikka no, niin kuin tässä olisi koulusta stressattu moneen viikkoon, vuoteen - ja jo se myöhään herääminen lienee ollut merkki siitä, ettei se vain ole minun päiväni tänään, nounöy.

No, myöhemminhän sitä sitten vasta alkaakin tapahtua. Meitsillä hajoaa auto. Mun rakas kultamussukkani, oma kullannuppuspuppuseni, kaikkien näiden (viiden?) yhteisen vuoden jälkeen se päättää ottaa aikalisän eikä käynnisty. Hetken aikaa kirottuani ja sitä pihasta kammettuani mä saan sen viimein lämpenemään ja oikuttelun jälkeen palaamaan normaaliin kesyhköön hyrinään, joten lieneekö sekin sitten vain kiukutellut poissaoloani, mutta huoltoon se oli vietävä, koska mistään perus kahdenasteenpakkasesta tuo beibe ei ennen ole murahdellut, vaan jotain muuta siinä nyt oli takana.

Ja muutenkin. Koko päivä oli ihan fiasko, kaikki mahdolliset henkilöt vain raivosivat ja räyhäsivät joka mahdollisesta asiasta yllätysyllätys vaihteeksi minulle (no mahtaa heitä olla harmittanut viimeisen kuukauden, kun raivoamisen kohde ei ole ollut maisemissa, sitä jäkäjäkä valivalia tuli kyllä sitten senkin edestä.)

Tuntuu, että olisin vain säästänyt enemmän hermoja, rahaa, omaisuuttani ja aikaa, jos olisin vain jäänyt nukkumaan aamulla (kun mielikin niin kauheasti olisi tehnyt).
Joten mitä tästä opimme; noudata mielihalujasi.

Mutta niinhän sitä sanotaan, että all good things come to an end.

Why always me?