Vielä lyhyesti: tämä klassinen minulla oli juttua erään henkilön kanssa muutama kuukausi sitten, sitten juttu jotenkin jäi ja kuihtui viimeistään siihen, että allekirjoittanut vaihtoi mannerta muutamaksi viikoksi. Palattiin sitten vähitellen asiaan tämän vuoden puolella ja aloin jo elätellä toiveita vanhojen suolojen heräämisestä - mutta no, kuten olen itse jo aikoja hokenut - jos miestä oikeasti kiinnostaa, hän osaa kyllä näyttää sen. Yritin vain kaikin tavoin selitellä viikkoja jatkunutta epätietoisuutta ja yritin uskoa asioihin, joita ei todellisuudessa (enää) edes ollut.
Eli unohdin sen tärkeimmän: jos mies käyttäytyy kuin häntä ei kiinnostaisi, silloin häntä ei myöskään kiinnosta. Asiaa ei auta:
- facebookissa loputon juttelu
- livenä juttelu ja
- jatkuva ahdistelu
- tapaamisten ehdottelu/ mukaan jonnekin pyytäminen jos hän on jatkuvasti = joka kerta aiemmin sanonut ei (sillä jos hän kiinnostunut on sinusta, miksi sanoisi ei? Jatkuvasti. Ihan joka kerta. Vaikka muille sanoisikin välillä kyllä ja jiiänee.)
Niin. Sen sijaan, että tuhlaisin seuraavat puoli tai vuoden elämästäni hänen päätöksensä odotteluun, olen liikkunut eteenpäin. Odotin hänen tekevän päätöksensä, joka tuntui aina vain pitkittyvän ja venyvän kauemmas tulevaisuuteen. Kun hän sitten viimein oli jo sanonut tietävänsä, ja sitten perui taas, pidin sitä viimeisenä merkkinä. Jos hän kerran aina lykkää ja peruu, kertonee se jotain ja kaiken oleellisen. Ei minun tarvitse odottaa häntä ikuisuuksia, ja selvästikään hän ei enää ole kiinnostunut, sillä jos olisi, luulisi, että hän olisi saanut sen ilmaistua tai edes kakistettua ilmoille jo muutama kuukausi tai edes viikko sitten. En jaksa uskoa, että hän ensi yönä havahtuisi siihen, että yhtäkkiä tajuaisikin koko ajan olleensa kiinnostunut ja mitä vielä. Jos hän olisi, se olisi, tai ainakin sen olisi pitänyt näkyä jo aikoja sitten.
Itsensä huijaaminen saa loppua.
En ole hänelle tilanteesta kuitenkaan katkera, sillä kai jokin päässäni jo tiesi, ettei näin pitkän vatvomisen ja vehtailun kanssa pitkälle pötkitä. Helpompi on kuitenkin jatkaa elämää tietäen, että se sivu elämästä on luettu loppuun ja on aika kääntää uusi.
Heippa pitkästä aikaa! :) Hyvin pohdittu jälleen! Itsellä samaa "ongelmaa".. Olen lähes vuosi sitten rakastunut korviani myöten erääseen mieheen ja kaikki olikin aivan upeaa. Mikään ympärillä oleva ei kuitenkaan ole ollut meidän puolella, vaan vedettiin perse edellä puuhun aina uudestaan ja uudestaan.. Lopputuloksena hän lopulta sanoi että ei jaksa enää. Romahdin täysin,se tuli niin vasten kasvoja vaikka tajusin kyllä ongelman. En kuitenkaan luovuttanut, vaan kyllä, perässä roikuin kuin hullu. Ilman vastauksia tai jotain ympäripyöreää liibalaabaa jutellen.. Vihdoin väsyin itsekin ja päätin antaa olla,kunnes pari viikkoa tuon mahtipäätöksen jälkeen tulee viestinä se yksi sana: "ikävä." Ja mun maailma sortu. Mitä nyt!? Hetken päästä tajusin olevani samassa tilanteessa kun aikasemminkin: onnellisempi kuin koskaan ja juuri hänen ansiosta. Kuinka ollakaan, mikään ei taaskaan mennyt suunnitelmien mukaan, vaikka tuntuu että yritettiin todella. Ja tässä sitä taas ollaan. Ikävää jäljellä ilman mitään odotuksia. Miten kaikki asiat voi edes mennä niin meitä vastaan vaikka yhdessä meillä olisi kaikki hyvin, paremmin kun koskaan! Mikä sen kohtalon tarkoitus onkaan? Näyttää jotain unelmaa ja tiputtaa alas? Uskon että kaikella on tarkoituksensa, mutta tää menee vähän yli jo.. Anteeksi avautuminen :)
VastaaPoistaMoikka! Haluaisin aina itsekin jaksaa uskoa, että kaikella on syynsä siihen, miksi jotkut asiat tapahtuvat (ja erityisesti miksi jotkut asiat eivät vain onnistu). Mutta niin, voin samaistua niiin hyvin tuohon kertomaasi! :) Nykyään yritän ajatella tuollaisissa tilanteissa, että jos juttu ei silloin joskus toiminut, niin todennäköisesti samat asiat aiheuttavat ongelmia myös jatkossa. Vaikeinta on vain muistaa ne huonot/ongelmalliset asiat hyvien muistojen painaessa päälle. Tsemppiä ja avautua tänne saa aina! :)
Poista- maaren
hei!
VastaaPoistasatuin tänne blogiin, kun googletin jotain tyyliin "mistä tietää onko mies kiinnostunut". luin näitä sun juttuja ja tajusin että oot ehkä oikeassa aika monessa. mulla on kuitenkin tällä hetkellä suhteellisen ristiriitainen tapaus menossa, enkä tiedä mitä ajatella...
tapasin siis n. 2 vuotta sitten baarissa yhden hauskan ja komean ja älykkään oloisen miehen. vaihdettiin numeroita ja hän pyysi kaveriks facessa. hän asuu siis eri paikkakunnalla ja aika kaukana, mut juteltiin onlinessa aina silloin tällöin, ja hän aina aloitti keskustelun. mulla oli silloin kuitenkin yksi toinen juttu menossa, joten en mitenkään aktiivisesti pyrkinyt pitämään yhteyttä. jossain vaiheessa viestittely sitten loppui ja hän ilmeisesti poisti minut kavereistakin.
nyt viime kuussa hän kuitenkin aloitti fb-keskustelun kanssani aivan yllättäen, ja kyseli kaikkea ja pyysi minut uudestaan kaveriksi. sen jälkeen olemme keskustelleet ehkä n. 5 kertaa, hän on yleensä aloittanut keskustelun. ensimmäisellä kerralla hän jutteli melko vuolaastikin ja kyseli minulta aika paljon kaikkea. tämän jälkeen hän kuitenkin on käynyt yhä niukkasanaisemmaksi, aivan kuin häntä ei oikeastaan kiinnostaisikaan jutella, mikä on outoa varsinkin jos hän on itse aloittanut keskustelun. tähän mennessä viimeisimmällä kerralla minä aloitin keskustelun, sillä halusin viestittää että minä olen kyllä kiinnostunut hänestä. hän ei kuitenkaaan vaikuttanut kiinnostuneelta juttelemaan, ja keskustelu tyrehtyi nopeasti.
mietin siis, että miksi hän käyttäytyy niin ristiriitaisesti. hän kuitenkin näki näennäisesti suuren vaivan pyytääkseen minut uudestaan kaveriksi niin pitkän ajan jälkeen ja aloittaessaan keskustelun. minä olen vastannut aktiivisesti hänelle ja yrittänyt pitää keskustelua yllä, olematta kuitenkaan liian tyrkky. näyttäisi kuitenkin siltä, että joku meni vikaan, sillä tällä hetkellä hän ei näytä olevan kiinnostunut lainkaan.
en usko että se johtuisi siitä, että hän ajattelisi ettei minua kiinnosta, sillä olen kyllä osoittanut sen. tällä hetkellä pidän todennäköisimpänä sitä, että hän oli alunperin kiinnostunut minusta, kun pyysi uudestaan kaveriksi (ehkä hänellä oli sillä välillä ollut joku toinen suhde tms, joka sitten loppui), mutta sitten hän menetti kiinnostuksensa jutellessamme, ehkä hän muisteli että olisin ollut toisenlainen kuin mitä oikeasti olen.
anyway, olen nyt hiukkasen allapäin, sillä en ole nyt ehkä vuoteen tai puoleen ollut kunnolla kiinnostunut kenestäkään (olen nostanut kriteereitäni _erittäin_ paljon, ja syystä...), ja nyt kun tälläinen tapaus osuu kohdalle, käy ilmi että minä en syystä tai toisesta miellyttänyt häntä tarpeeksi. en tiedä, onko enää järkeä elätellä toiveita siitä että hän sittenkin olisi kiinnostunut.
mutta joo, sellaista se elämä on (kun yrittää selviytyä miesten aivoituksista). sori tämä romaani, tuli pakkomielteinen tarve jakaa tämä jonnekin muualle kuin suomi24:een. :D pahoittelen.
Olen yksi tällainen "jahkailija" mies. Olen mennyt muutamankin kerran täysin lukkoon, kun nainen on osoittanut kiinnostustaan minua kohtaan. Keskustelut fb:ssä, tapaamiset yms. jatkuvat ja jatkuvat, mutta askeltakaan pidemmälle en ole tohtinut ottaa. Viimeisen "suhteen" jälkeen, tajusin ettei tämä tilanne ole normaali, vaan hakeuduin ammattiauttajan juttusille. Kyllä sieltä historian lehdiltä se syy löytyi. Riittämättömyyden pelko, aiemmat kaltoin kohtelut ja pelko siitä, ettei kelpaa omana sisäisesti rikkinäisenä ihmisenä toiselle, ovat olleet syynä omaan käyttäytymiseeni. Olen todella surullinen ja pahoillani kaikille niille naisille, kenelle olen tämän tehnyt, mutta nyt ainakin yritän päästä tilanteessä eteenpäin.
VastaaPoistaVau kuinka upeaa että löytyi syy,on mulla kans mies jolle sanonu et den suhteet ei toimi ja lapsuudes o nii paljo juttui ja vaikuttrit ja saatuba vääriä malleja et menis hakee apua,eei ei vika ei hänessa,epäilin lopulta narsistiksi..
Poista