Romantiikkaa ja menneitä tunteita on vähintäänkin ilmassa!
Nojoo. Olihan se huvittavaa antaa ylianalysoinnille valta ja kuunnella niitä kätkettyjen tunteiden esiintuloja fb-tykkäysten muodossa. Kaverit, enemmän tai vähemmän punkkua nauttineina, olivat varmoja siitä, että Pete (se magicmikehtävä ex-mies) olisi seuraillut minua jo pidemmän aikaa ja koko ajan salaa tai alitajuntaisesti katunut eroamme. Hohoo.
Vaiko hohhoijaa?
Olisihan se ihan mielenkiintoinen ajatus, mutta en oikeasti usko siihen. Pitäisikö sitten - parin uusimman profiilikuva-liketyksen perusteella? Seuraavan jälkeen hän varmaan jo tunnustaa tunteitaan? Se on kuitenkin hassua, miten helposti me naispuoliset henkilöt lähdemme revittelemään tuollaisten tekojen perusteella revityillä analyyseillä. Mitättömistä pikkuseikoista saadaan aikaan todisteita mitä uskomattomammista ja hulppeimmista rakkaustarinoista ja kätketyistä tunteista. Ja samaan aikaan oikeasti: en ole ollut kyseisen tyypin kanssa liki vuoteen edes missään tekemisissä; ei puhelinsoittoja, kansssakäymisiä tai edes kuulumisten vaihtoa siellä legendaarisessa kassajonossa tai bussipysäkillä.
No mutta, punkkupullon puolivälin jälkeen kaverini eivät enää itsekään ottaneet analyysejä tosissaan. Ne muuttuivat entistä hulluimmiksi ja sekopäisiksi (analyysit, ei ne kaverit, vaikka pullon pohja alkoikin jo lähentyä) ja lopulta joku päätyi jo siihenkin, että minun pitäisi ottaa yhteyttä Peteen kaiken tämän ajan jälkeen, ja kysyä, mitä hän oikein yritti sanoa.
Ai näinkö:
ÖÖöööh moi, tässä on maaren..
Eeee..
*vaivaantunut hiljaisuus, awkward silence ja kymmenen muuta tuskanhikipisaroita aiheuttavaa tekijää*
Sitä mä vaan, että miks sä oot tykänny mun profiilikuvista? Onks sulla edelleen tunteita mua kohtaan?
Joo tota että sillä viissiin saattoi jäädä kyseinen puhelu tekemättä. Olisi ollut melkoinen edustusjärkevyys-pläjäys meikältä, että olisi varmaan Pertsakin järkyttynyt moisesta. Luojan kiitos olimme sen verran selväjärkisiä, että tajusimme jättää itsensä nolaamisen myöhemmäksi.
Niin. Myöhemmäksi. Kaverithan olivat nimittäin varmoja, että se patoutuneiden tunteiden tunnustus jatkuu edelleen.
Sitä odotellessa pitänee postata kuva ko. punkkupullon pohjasta ja tunteiden odottelusta ja toivoa, että se keräisi sen tykkäyksen, jota mitä kreisein suunnitelma vaatisi.
Ja naispuoliset ihmisethän eivät ole yhtään epätoivoisia eksiensä suhteen, nööynöy.
"Nythän on jo pikkulauantai nii anna mennä vaan", Kaisa heittää ja aiheuttaa jo punkkua nauttineissa kamuissa tirsktirsk-reaktioita.
"Nyt on maanantai...." Maria hihittää väliin. "Pikkulauantai on keskiviikko.."
"Nomut eihän Pete sitä tiedä", Kaisa jatkaa ja yrittää tyrkyttää omaa iphone-femmaansa minulle, mutta minä torjun eleen ja väitteet siitä, että Pete kiinnostaa sua kuitenkin.
Se, mikä on mennyttä on mennyttä. Sitä ei muuksi muuta edes se, että eräs naamakirjaan postattu kuvani on kerännyt epäilyttävän kommentin Peteltä - mutta kuinka paljon 'missäs sä oot ollu ;P':sta oikein voi repiä tulkittavaa, olkoonkin niin, että kyseisessä kuvassa en ole niin siveelliset pyhävaatteet päällä.
Vamos a la playa ja tällä hetkellä se on Kaisa, joka lähettää vastakommenttia. Huomisaamuna joko
a) kuolen häpeään
b) olen nolannut itseni täysin (miten eroaa a-kohdasta?)
c) listin a-kohdan aiheuttaneet henkilöt
d) olen askeleen lähempänä eksääni, mutta toisaalta glrlekgjnhrjhbjwfdfnmsd m äh en mä edes tiedä.
Kuittaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti