Lähdin tänään taas käymään Jyväskylässä ja pitkästä aikaa tänne oli kiva tulla. Ehkä siksi, että nyt minulla on viikonloppuisinkin taas pitkästä aikaa seuraa ja jotain kunnon tekemistä. :-D
Tai no, kunnon tekemisestä puhuttaessa... Olen lähinnä maannut tämän illan veljeni sohvalla, katsellut kun hän miehille tyypilliseen tapaan viihdyttää seuruettaan xboxia pelaamalla, ja kysellyt kuulumiset läpi. Ja voi sitä onnea, kun veljen pakastimessa oli purkki magnum-jäätelöä. Siis mistä lähtien rakas velipoikani on alkanut ostella sellaisia purkkeja suosikkijäätelöäni? (No, myöhemmin selvisikin sitten, että se oli hänen avopuolisonsa, mutta tyypillisenä miehenä broidi kuittasi asian vain olankohautuksella. Joo no ruokahan on tehty syötäväks. Jäätelöki. Vaik toi kyllä onkin jotain ihmeen hifistelyjätskiä koska mä en esim. saa koskee siihen.)
Itse olisin hänen avopuolisonaan ehkä vetänyt kilarit jos miehekkeen systeri olisi tullut parin sadan kilsan päästä vain kuluttamaan heidän design-sohvaansa ja syömään loppuun purkin lempparijäätelöä. Hupsis.
No, onneksi varsin nerokkaana miehenä broidi sanoi polkevansa myöhemmin lähikauppaan ja ostavansa uuden purkin (halpisversiota..) tilalle. Vaimoke kun ei siis kyseisen tapahtuman aikaan ollut paikalla. Käskin velikultaa sitten ostamaan ruusupuskan samalla.
Tälläisinä iltoina mietin, missä olisinkaan ilman veljeäni. Hän on kuitenkin ainoa, joka tietää, millaista on elää perheessämme ja olla osa sitä. Hän on nähnyt minut elämän joka tilanteessa ja hänen seurassaan ei tarvitse esittää mitään. Hän on ainoa, joka sallii, että pikkusisko saa kajota jopa vaimon jäätelöihin ja hän ottaa siitä syyt niskoilleen.
Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!
Jotakuta superstaraa lainatakseni:
On luojan lykky, että minulla on veli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti