väsymys vs. virikkeet

Tämä viikko meni taas kouluntäytteisissä merkeissä ja nyt viikonloppuna ei yhtäkkiä olekaan mitään tekemistä. Kaikki ovat kaikonneet, osa kotiseuduilleen, osa muualle, ja kiireisen viikon jälkeen olo on tyhjä ja ontto, ja vähän yksinäinenkin. Tunnen olevani ainoa täällä. Taas kerran. Voin jo kuvitella jokamaanantaiset, mites meni viikonloppu -kyselyt. Sen, miten ne jo tietävät kysymättäkin, että ei mitenkään ihmeellisesti. Eipä mitään ihmeitä ja entäs sulla.

Vielä yli puolen vuoden jälkeenkään en ole tottunut siihen, miten tylsää ja yksinäistä täällä välillä on. Ne kaverini, joihin olen tutustunut opiskelualani kautta, häviävät yleensä viikonlopuiksi sinne, mistä aiemmin tänne muuttivatkin. Ja he kun asuvat tunnin ajomatkan päässä, se on heille ihan ok lähteä takaisin joka viikko. Itse tunnen oloni jälleen jonkinasteiseksi väliinputoajaksi, sillä viikonloppuisin täällä ei ole ketään, mutta omalle kotiseudullenikin on niin pitkä ajomatka, etten ehdi sielläkään parissa päivässä oikein mitään tehdä.

Välillä tuntuu tylsältä miettiä elämääni. Arkipäivät kuluvat aina koulussa, ja käytännössä olen kotona aina vasta kuuden jälkeen illalla. Loppuilta meneekin usein, mitä masentavamman kuuloisesti, kouluhommissa ja seuraavana päivänä rumba on taas sama. Herätys jotain 07-09 väliltä ja koulussa naama norsunvituralla iltakuuteen. Ei ihan sitä, mitä kuvittelin opiskelun olevan, koska tahti on ollut rankempi ja päivät pidempiä kuin oletin. En ajatellut, että joka ikinen päivä todellakin olisi sen 8-18, koska se alkaa 5 krt viikossa toistettuna ottamaan jo voimille. Meille kyllä hoetaan, että tällaiset päivät valmistavat työelämään, mutta kertaalleen työelämässä olleena ihmettelen jatkuvasti, onko koulun tarkoitus valmistaa meitä totaaliseen burn outiin? Eivät 10-tuntiset päivät ole hyvä lähtökohta pohjata sitä, millaista elämää itselleen on rakentassa. Välillä on pakko levätä, koska muuten ei missään elämässä jaksa. Etenkään töissä.

Niinpä, kun viikonloppu koittaa, mitä mä teen? Kouluhommia? Eh yh äh. Olisi kiva kehitellä joskus jotain muutakin tekemistä, ja mielellään jonkun muun kanssa, mutta kun muut häviävät aina muiden elämiensä perään, niinpä mä koitan kärvistellä läpi taas yhden tylsän ja yksinäisen lauantain ja mtv:n awkward maratonin. Kaupungilla (yksinään) pyöriminen oli ihan jees juttu sen ensimmäisen kuukauden, mutta joka viikoksi sekin alkaa jo maistua puulta.

Niin, ei kaverieni velvollisuus ole toki riutua täällä minua viihdyttämässä, mutta välillä olisi kiva nähdä enemmänkin koulun ulkopuolella. Aina, kun ehdotan sitä, he ovat kuitenkin useimmiten suuntaamassa kotikonnuilleen ja niinpä mä olen jälleen alone, kunnes maanantai koulukiireineen koittaa.

Olen toki itsekin harkinnut suuntaamista Jyväskylään viikonloppuisin, mutten kaikkien 5x8-18 päivien jälkeen en vain jaksa istua autossa ensin muutamaa tuntia, jonka jälkeen olisi myöhäisilta, kun saapuisin perille. Olisin niiden reissujen jälkeen vain entistä väsyneempi, jos en saisi edes levättyä yhtään. Tänne jäämällä saan kyllä levättyä, mutta silloin olen aina tylsistynyt tekemisen puutteesta. Olen toki keksinyt itselleni tekemistä, enkä halua kuulostaa valittajalta, joka ei yritä millään tapaa muuttaa näitä asioita. Olen kyllä yrittänyt kehitellä itselleni jotain, mutta mukavampaa se tietysti olisi muiden kanssa. Muita ei kuitenkaan voi pakottaa jäämään tänne, mutta tällaisina takatalven harmaina päivinä sitä vain ajattelee olevansa niillekin ihmisille ikuinen kakkonen.

Kuvat weheartit.com