Ärsyttävät naapurit

Mä en tiedä miksi Suomi on niin naapurivastainen maa.

Ainakin mun naapurit on aina olleet mua vastaan - paitsi ehkä joskus pentuna kun kaikki naapurin tädit (ei onneksi sedät) oli poskessa kiinni että voooi kun tää on niin sulonen ja mitä lie - mutta sitten kun mä täytin 12 niin on ollu tätivapaat posket.

No, sen koommin mä en varsinaisesti ole kuulunut naapureideni lemppareihin - enkä kyllä oikeasti edes tajua miksi. Silloin kun mä asuin vielä vanhempieni luona, musta tuntui aina että kaikki naapurit (jotka olivat suurilta osin lähes kaikki 60 (tai yli) vuotiaita, katsoivat mua aina hirveän pahasti. Enkä mä ollut koskaan tehnyt mitään pahaa - en metelöinyt, pyörinyt hämärissä piireissä enkä muutenkaan tehnyt mitään ärsyttävää kuten harjoittanut kitaransoittoa kello kuudelta aamulla. Silti mua inhottiin ja katkerat sedät ja tädit kyyläsivät naama rutussa, että mene pentu vittuun siitä häiritsemästä.

No, sitten kun mä muutin pois niiltä kulmilta, mä olen saanut elää aika rauhassa. Toki seinänaapuri lienee umpikuuro tai sitten hän vain muuten kokee tarvetta huudattaa televisiota älyttömän kovalla - mutta tätä tapahtuu onneksi aika harvoin - koska myös hänen toisen puolen naapurinsa ei varsinaisesti rakastanut Robbie Williamsin Let mii entertein juuta ja kaikillahan siihen pauhuun meni hermot. Mua katsotaan silti täälläkin välllä pitkään ja kieroon vaikka mä olen oikeasti ihan unelmanaapuri. Mä en metelöi enkä rellestä eikä mun muussakaan käytöksessä ole mitään vikaa. Mutta silti 60+ tädit kyyläävät mua pahasti vaikkeivat ne edes taida tietää sukunimeänikään. Ehkä syynä on se, että mä olen se yksin asuva naikkonen, ja koska mä olen se yksin asuva nuorehko naikkonen niin se tarkoittaa myös sitä, että saman rapun ei niin nuorehkot ja vapaat naikkoset saavat kyylätä mua aina kun siltä tuntuu.

Aluksi mä yritin olla harpuuseille mieliksi ja moikkailin niitä, mutta ehkä viikon nyrpeilyn ja tattiotsaisuuden jälkeen mä lopetin. Katsellaan sitten seiniä tai lattiaa tai vaikka hissin ovea - mutta ei missään nimessä anneta periksi ja nyökätä tervehdykseksi. Omituisinta minusta tässä on, että samaisten katkeruusharpuusien miehet kyllä moikkailee hyväntuulisesti aina nähdessään. Mä en tiedä mitä olen niille harpuuseille tehnyt, mutta sen olen huomannut - että ollakseen inhottu tai ei-pidetty - ei hyvin usein itse tarvitse edes tehdä mitään. Inhoajat kyllä itse keksivät ja luovat syyt sille, miksei jostakusta pidetä.

Ainiin - tulipa tässä vielä mieleen eräs esimerkki ihanista naapureista. Oltiin viime kesänä erään ystäväni luona viettämässä iltaa ja tämä ystävä asui siis kerrostalossa. Istuttiin iltaa parvekkeella ja kuunneltiin musiikkia, ei edes mitenkään kovalla, ja yhtäkkiä viereiseltä parvekkeelta kuului vihainen huuto. Siellä joku ~30v katkera naapuri huuteli meille, että onko meidän ihan pakko soittaa musiikkia. Kaveri pahoitteli ja käänsi jo ennestään aika hiljaisen musiikin hiljemmalle. Ja mun on pakko vielä sanoa, ettei me oikeasti todellakaan huudatettu sitä radiota. Viereisen parvekkeen eukko kuitenkin huutaa vielä perään että "Ettekö te yhtään ajattele, mulla on täällä kaks lasta ja te kuuntelette tollasta musiikkia? Mun lapset kuulee!"

Oltiin siinä sitten että
a) olipas sulla tarkka kuulo
b) sori ei tiedetty että sun asuntosi sisällä olevat lapset osaa niin hyvin englantia että ne tajuaisi biisien sanat
ja
c) me ei voitu tietää, että sun lapset on allergisia alexandra stanille, joka varmasti vahingoitti heidän kehitystään koko loppuiäksi.

No, tietenkään me ei lueteltu tota ääneen, pahoiteltiin vain ja siirryttiin lopulta sisälle istumaan, kun kaiken huipuksi se mutisee miehelleen: "saatanan ämmät."