tiistai 29. tammikuuta 2013

Jatkuva myöhästely on epäkohteliasta

On yksi asia, joka mua ärsyttää ehkä vielä enemmän kuin ihmisten tekopyhyys ja paskanjauhanta - myöhästely.

Kaikki lähti siitä, että törmäsin ihan sattumalta yhteen poikaan - tai nyt jo mieheen - joka oli aina myöhässä. Oikeasti en edes tiedä, kuka tämä tyyppi on, mutta muistan sen ikuisesti, koska yläasteella kun kuljin bussilla aamut kouluun, tämä tyyppi oli lähes joka aamu myöhässä ja juoksi sen tietyn mutkan takaa ehtiäkseen bussiin. Aluksi se oli huvittavaa seurata ehtisikö hän: jotkut kuskit eivät tahallaankaan pysähtyneet, vaikka näkivät hänen juoksevan mutkasta bussin jo ollessa lähdössä ja poika huitoi ihan hullun lailla, että bussi pysähtyisi. Joskus pysähtyi, joskus ei.

Mutta kun tätä tapahtui vähintään se 4/5 aamua viikosta, useamminkin, mua alkoi jo vähän ärsyttää. Eikö se koskaan oppinut? Eikö se todellakaan tajunnut ottaa opiksi, että ensi kerralla kannattaisi ehkä lähteä kotoa paria minuuttia aiemmin? Oli myös parit kerrat käynyt niin, että bussi oli jo ehtinyt lähteä pysäkiltä ja ohi mutkan ennen kuin poika oli ehtinyt kurvata sinne. Siinä se sitten käveli harmistuneena kun ei ehtinytkään. 

Mutta ei se oppinut siitäkään. Myöhästely jatkui. Se juoksi edelleen viimeiset parisataa metriä ennen pysäkkiä -jos ehti. Juossee edelleen.

Se, mikä mua ihmetyttää, on että miksei se koskaan ottanut opiksi? Kuinka vaikea olisi ollut lähteä kotoa se 5 min aiemmin että olisi varmasti ehtinyt bussiin. Ei se joka aamu ollut voinut nukkua pommiin - ja vaikka olisikin, olisihan se voinut tehdä sillekin asialle jotain. 
Ehkä kerran näin sen pysäkillä odottamassa, siis valmiina ja ajoissa, mutta sekin johtui vain siitä, että itse bussi oli lähtenyt pari minuuttia myöhässä. Mutta mitä se olisi siltä, tai muiltakaan kestomyöhästelijöiltä vaatinut, että olisi nipistänyt jostain muusta ne viimeiset 5 minuuttia. Olisiko 5 minuuttia aiemmin herääminen todella ollut liian ylivoimaista? Vai nauttiko se siitä, että sai aina juosta loppumatkan ja jännittää miten kävisi?

----

Joillakin ihmisillä on myös sellainen käsitys, että myöhästely (jatkuvakin) on ihan ok - ja joidenkin mielestä jopa cool juttu. Että kehuskellaanpa siinä, miten tuli (taasko?) nukuttua pommiin ja sit lähdit ihan viime tipassa ja läpäläpä. Mutta oikeasti myöhästely on vituttavaa sille, joka joutuu (aina) odottamaan. Se on myös epäkohteliasta, antaa toisten odottaa sillä välin, kun sä puunaat kenkiäsi, katsot Putousta uusintana Samppa Linnan naaman nähdäksesi tai hankaat  perintöhopeita varsin tietoisena siitä, että sun olisi jo 10 minuuttia sitten pitänyt olla jossain. Ja oikeasti aika moni tekee tota. - On eka sopinut tapaamisen ja silti pitää katsoa sitä putousta tai pyynää hopeat ennen kuin lähtee,  koska kyllä se kaveri venaa kuitenkin.

Tällainen käytös vituttaa mua ihan suunnattomasti, varsinkin kun mä olen todella hyvin usein se odottaja, eivätkä odotuttajafrendit näe tässä mitään väärää. Että on ihan ok meikata 45 minuuttia sen jälkeen kun soitit mulle et lähdetäänkö vittu himbeen notkumaan ja sitten sä itse niinku tälläät sitä naamaas kolmeneljännestuntia ja oot ihan et sori vähä kesti. Mutta niin, pääasiahan on, että mä kuitenkin venasin sua sinne maailman tappiin, ja koska sä tiesit et mä kuitenkin aina venaan, niin sä saatoit puuteroida pärstääs pariin (kymmeneen) otteeseen ennenku himbe kutsui.

Ja sitten on erikseen vielä nää ihan häikäilemättömät myöhästelijät. Ne, jotka ihan oikeasti odotuttaa tunteja - ja sen jälkeen ovat ihan et tää on ok. Ja ne ihan pokkana selittävät, miten kävivät eka suihkussa, sit laittoivat hiukset, meikkasivat ja söivät ja pukeutuivat ja potivat mitä lie kriisiä milloinkin. Ja kertovat vielä, etteivät oikei nyt ehtineet laittaa tukkaa kunnolla ku oli nii kiire. Ja mä siihen, että jaa, sait silti kolme tuntii kuluun tohon kaikkeen plus matkat. Et mä soitin sulle kymmeneltä, sä sanoit olevas himbes puol kaks, mut sit lopulta sä saavut sinne reilusti yli kolme. Ja mä saan niinku viel soittaa sulle et mis helvetis sä ny taas niinku olet. Ja sä siihen et, joo mä en oo viel laittanu hiuksii (etkä vissii aatellu ilmottaa mulle ollenkaa vai?) ja et sul menee vielä ainaki joku tunti. Jos sä oot nopee, niinku.

Siinä vaiheessa mä melkee hirttäsin itteni sukkahousuilla siel GinaTricotin sovituskopissa, jossa oon tappanu aikaa sen puoltoist tuntii sua odotellessa. Ja kaiken lisäks me kuitenki vietetään samaisessa rättistoressa seuraavatki 3 ja ½ tuntia, ku sun täytyy kumminki kierrellä ja hypistellä joka ikinen rätti ja rääsy ja kaiken lisäks sovittaa niitä kaikkia.

Myöhästely ei oo mikään sairaus. Se on ihan ihmisten itsensä aiheuttama juttu. Ja se, joka läpisee mulle jotain että en mä kuitenkaa osaa olla ajoissa, mä vaan aina myöhästyn vaik mitä koittasin, nii hakeutukoon hoitoon ja tehkööt asialle jotai. Ihan hyvin seki läpisijä voisi jättää tekemättä jotai turhaa, kuten 5h fb:ssä istumisen, silläkin uhalla että sattuisi olemaan sit ajoissa ja etuajassa. Et ties vaikka joutuisi itse jopa vähän odottamaan, iik apua.

Mä kokeilin kerran yhteen jatkuvasti myöhästelevään kaveriini sitä, että olisin itse aina myöhässä. Mä katoin et kuinka paljon se suunnilleen aina on myöhässä, ja olin sitten myöhässä tahallani itse tän ajan ja hippusen enemmänkin, jotta se itse joutuisi odottamaan. Mutta lopputulos oli, että vaikka mä olin myöhässä aika kohtuuttoman pitkän ajan, ja sieluni silmin kuvittelin kaverini vittuuntunutta ilmettä siinä missä meidän piti nähdä, se ei ollutkaan vielä tullut paikalle. Että ei toiminu. Ja semmoseen 1,5h myöhästelyyn mulla ei edes olisi pokkaa. Ei multa sellasta hyväksyttäisi. Minä olisin samantien hirveä assholeämmä, jos mä odotuttaisin ketään kavereistani saman verran kuin ne mua. Mutta silti, ehkä tämä osoittaa jälleen kerran miten paljon mua arvostetaan, jos niille kerta on ihan yhdentekevää kuinka kauan mä niitä venaan ja missä.

Mutta en mäkään loputtomiin jaksa. Ja sitä paitsi kyllä tollaisten puoliohareiden tekeminen kertoo, ettei niiden tekijät juuri muita arvosta kuin itseään. Jos mä tekisin samoin niille, niin tuskinpa kyllä edes huomaisivat, kun käyvät kuitenkin niin hitaalla ja ovat vasta vaiheessa yksi: eli meikkipohjan levityksessä, että vois sillä aikaa Nurmen Paavokin kaatua 88 kertaa ja juosta silti loppusuoralla ohi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti