Minuua aina vähätellään ja aliarvostetaan joka asiassa.
Tänäänkin mä ihan hyvää hyvyyttäni heitin erään kaverini sen työpaikalle, koska se soitti mulle lähestulkoon itku kurkussa ja kertoi myöhästyvänsä töistä ja siinä tilanteessa minä paljastan laupiaan samarialaisen -puoleni ja olen valmis heittämään sen töihin. Ja tähän ei toki mitenkään vaikuttanut se, että mun ois kuitenkin itse pitänyt lähteä töihin siinä puolen tunnin sisään, ei..
No, mä käyn hakemassa kamuni aika läheltä mun omaa kämppää ja suunnilleen 2 minuuttia siitä, kun se on astunut kyytiin, alkaa hirveä valitus. Siis ihan oikeasti. Eka mun autossa on ihan hirveän kylmä, kuulemma, ja mä sanon, että neiti on hyvä ja säätää lämmitystä itse tosta noin. No, kun ei ole enää kylmä, niin sitten on tietysti liian kuuma ja koko lämmitys/ilmastointi on "ihan tyhmä."
Menee ehkä 5 minuuttia ja pari kilometriä, kun mun ajotapa otetaan kritisointiin. No, tämän kaverin mielestä mä olen aina ollutkin kuskina ihan läppä; oon aina kuullut "hauskaa läppää" huonosta kuskeudestani, vaikka oikeasti mä en edes ole mikään katastrofi. En edes lähellä. Että joo, jos se sattui joutuun mun kyytiin joskus silloin kun mä olin just saanut kortin ja ajelin isukin farmarivolvolla, niin ehkä mä silloin en varsinaisesti loistanut. Mutta kuka nyt loistaa heti kortin saatuaan? Ja nyt, myöhemmin, mä en enää ajele isin kökkövolvolla ihan yhtä epävarmasti. Nyt mä olen paljon varmempi ja oikeasti aika hyvä ajamaan, mutta silti mä kuulen edelleen sen suusta kommenttia luokkaa "montako mummoa ajoit tänää nurin? Hahhaa, olit melkei ajaa ton saabin kylkee" - vaikka koko saabbi oli todellisuudessa sivuutettu ihan reilulla välillä.
Musta tuntuu, että mä olen saanut sellaisen ikuisen katastrofin leiman otsaani. Mut on leimattu ennen kuin mä edes olin antanut aihetta leimaamiseen tai leimattomuuteen. Kaikki olettivat heti, että en mä voi mitään osata. Että enhän mä nyt voi osata ajaa autoa hei. Öö, joo en?
Ja ihan tähdentääkseni; mä en ole mikään idiootti kaahari enkä muutenkaan aiheuta mitään vaaraa liikenteessä. Enkä ole koskaan ollut lähelläkään mitään vastaavaa, etenkään jos mulla on muita kyydissä. Ihan kuin mun kaverit uskoisivat, että mä tahallaan ajelisin mummojen päältä ja että se olisi musta vain jotenkin hauskaa, jos siitä heitetään vitsiä.
Mutta oikeasti musta ei ole. Mä olen kyllästynyt kaikkiin muka-hauskoihin heittoihin milloin mistäkin, aina liittyen siihen, miten mä en muka osaa jotain asiaa. Ihan aiheetta. Mä olen kyllästynyt ettei mua oteta tosissaan, enkä nyt puhu pelkästä ajoneuvonhallintauskottavuudestani. Mua on aina aliarvostettu ja pidetty tyhmänä. Mä en tiedä, mistä se alunperin lähti, että mä sain kavereiltani sellaisen vajokkileiman itseeni, mutta pikkuhiljaa alkaa kyllästyttää olla se, joka ei koskaan muka osaa mitään tai tajua mitään. Enkä mä ole koskaan oikeasti antanut aihetta mihinkään sellaiseen, minkä perusteella mua voisi sanoa tyhmäksi tai asioita tajuamattomaksi.
Perheen kesken tämä asetelma ehkä johtuu siitä, että mä olen aina ollut se nuorin, mutta kavereille tämä selitys ei käy. Niistä jotkut on mua nuorempia ja ajotaidottomimpia, mutta silti se olen aina minä, josta tehdään tyhmä blondi, joka ei koskaan hiffaa mitään. Vähitellen mä olen ihan oikeasti kyllästynyt siihen, ettei mua ikinä oteta tosissaan. Jos mä sanon jotain, mua ei kuunnella tai uskota. Jos mä ehdotan jotain, mun ehdotusta pidetään lähes automaattisesti tyhmänä eikä sitä kuunnella. Jos mä olen jotain mieltä, mun mielipiteet kumotaan automaattisesti, koska mä olen mä.
Seuraavalla kerralla mä en taatusti enää heitä ketään yhtään minnekään, ellei mua ja mun ajotaitojani aleta arvostaa. Ja tämän ei pitäisi olla kovin vaikeaa, koska tällä hetkellä mun arvostus liikkuu jossain nollan tietämillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti