maanantai 4. maaliskuuta 2013

Kliseet, joita en enää ikinä halua kuulla

Olen ihan yltiötäynnä näitä idioottikliseitä! Jos kuulen kertaakaan enää mitään näistä, niin läsähtää.

"Mä en halua että meidän ystävyys menee pilalle tämän takia." 
Jos mä kuulen ton mieheltä perusteeksi siihen, miksei me voida seurustella, niin alta nanosekunnin meikä rupeaa näkeen punaista. Koska mikä ystävyys?? Ai se ystävyys, joka meidän välille syntyi parin huurteisen jälkeen, kun sä kopeloit tanssilattialla mun persettä? Ai se kallisarvoinen ystävyys joo tosiaan. Että ei ihmeessä pilata sitä, mutta jostain kumman syystä me ei ystävinä enää nähdä ikinä.

"Me ollaan vain kavereita."
Pyh. Täyttä puppua joka kerta. Kukaan mies ei ainakaan toistaiseksi ole onnistuneesti ollut kanssani pelkkä kaveri, ellei kaverien kanssa sitten hiplata, käpälöitä, lääpitä tai kourita siellä tanssilattialla. Mut joo, on tosi mukava kaveri toi pertsa.

"Sä olet tosi kiva tyttö mut ---"
1. Älä tytöttele. Mulle ainakin tulee sellainen olo, että mä olen 14 ja sä (mies) 34.
2. Mä en halua olla kiva, vaan sun tyttöystäväsi. Ja kivat tytöt ei ole niitä, joita sä haluat tapailla, vai?
3. Miten toi nyt kuulostaa siltä, että mut dumpataan - taas??

"Tämä ei johdu sinusta, se johtuu minusta.."
No joo, niinpä, se todellakin johtuu sinusta että torjut elämäsi rakkauden etkä ymmärrä miten ihana/paras/täydellinen/loistava vaimo musta olisi sulle tullut, urpo...Mutta ei tällaiset läpätiläpäti-korulauseet lohduta. Urpo.

"Sä et ansaitse mua" / "Sä ansaitset parempaa" / "Sä olet liian hyvä mulle."
Siis mä en niinku oikeasti ota yhtään tolkkua mitä noi tarkoittaa. Kuka nimittäin määrittelee liian hyvän/huonon jollekin?

"Palataan."
Jokainen, joka on kuullut tämän sen epämääräisen halauksen/suukon/ovella kykkimissession jälkeen tietää, ettei koskaan palata. Koska ihminen (tässä tapauksessa mies) joka aikoo palata asiaan keksisi kyllä paremmankin tavan ilmaista kiinnostus kuin tämä lahnaakin lahnempi palataan-lätinä, jota ei koskaan edes tarkoiteta. Tai ainakin joka kerta kun mulle on sanottu tämä suomalaisen kielen huikein passiivi, ei ole palattu.  Ja mä olen huomannut viljelleeni sitä itsekin tilanteisiin, joissa mullakaan ei ole mitään palaamisaikeita. Se vaan kuuluu sanoa. Siinä ovella, ettei toinen ihan muserru, jos sille vain töksäyttäisi, ettei suurempia näkemishaluja herännyt.


Lisää kuvateksti


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti