jääkiekkohuumaa ja hulluutta

Joku oli kysynyt, olenko mä seurustellut jääkiekkoilijan kanssa ja toivoi näiden iskemisvinkkejä. Arvostan kyllä jokaista kommenttia, jonka kukaan ikinä mihinkään yhteyteen vaivautuu laittamaan, mutta hetken aikaa mä kyllä mietin, että ei jeesus, mikä niissä jääkiekkoilijoissa on niin ihmeellistä? Kiitos kommentista, anonyymi, mutta ei mulla kyllä mitään ihmeempiä vinkkejä eikä valtuuksia ole sellaiseen (jääkiekkoilijan pokaamiseen) antaa.. :D

No mutta, koska totuushan on, että olen kyllä seurustellut kiekkoilijan kanssa, niin voin valaista hieman siitä, mitä se arki niiden kanssa on. Muutenhan jääkiekkoilijat eroaa "tavallisista" miehistä vain siten, että he ehkä tienaavat vähän enemmän rahaa ja ovat vähemmän kotona. Ainakin silloin kun itse seurustelin Matin (nimi muutettu) kanssa, hän oli välillä kiireisimpinä aikoina kotona tai ylipäätään tavattavissa ehkä 1/3 viikosta. Miten se sitten alkoi?

Paras tapa päästä jääkiekkopiireihin on tietysti hengata sellaisten ihmisten (missit/julkkikset/muut pyrkyrit näin karkeasti yleistettynä) kanssa, jotka tuntevat kiekkoilijoita. Ei ole mikään ihme, että kun jotkut joukkueen pelaajat hengaavat keskenään, myös näiden kaveri/tuttavapiirit yhtenäisyvät. Mutta jos et tunne ketään tällaiseen piiriin kuuluvaa, niin eipä hätää, kyllä niitä kiekkomiehiä löytää muualtakin. Ja ihmettelen siis edelleen, kuka jaksaa etsimällä niitä etsiä..?

Me Naisissa ja muissa hömppälehdissä kertoillaan ihanteellisiä söpöilytarinoita siitä, kuinka kiekkoilija X ja missi Y tapasivat kirjastossa jonkun pikkukaupungin keskustassa silloin kun X oli samassa kaupungissa pelaamassa. No, voihan näinkin toki olla, mutta Matti ainakin löysi mut ihan yökerhosta.

Mikä minussa sitten vetosi häneen? Huom. tästä on jo jokunen vuosi aikaa siis, että ihan eilen tämä ei tapahtunut.
Musta on ihanaa, kun sä olet niin älykäs
Sä osaat kuunnella ja sä ymmärrät mua
Sä teet hyvää ruokaa ja siivoot himassa
Sun luonne
Sä olet niin avoin ja ihana
Sulla on ihan mieletön vartalo (se sanoi mulle kello 02:36 baarissa, jossa me nähtiin)
Sulla on tosi kauniit kasvot (se sanoi mulle kotonaan kello 06:41)
Musta oli ihanaa kun sä olit mun vieressä (se sanoi mun kotonaan seuraavana aamuna)

Siis että kyllä, mun älykkyys ja henkinen kauneus ja läpätiläpä-asiat sytytti.

En siis pidä häntä mitenkään älyllisesti vajaana, vaan varmasti Matti arvosti myös luonnettani ja minua itseäni, mutta totuushan on, että jääkiekkoilijoilla on varaa valita myös ulkomuodollisesti näyttävä nainen (ja minähän en siis omasta mielestäni ollut mitään missiluokkaa enkä sitä tule koskaan olemaankaan.)
Koska jääkiekkomiehillä on ja tulee aina olemaan kysyntää näiden jääkiekkotaustan vuoksi, he myös itsekin tietävät, että heillä on kovasti kysyntää. Niinpä, kun kysynnän ja tarjonnan lait eivät oikein osu yksiin, kun niitä naisia, jotka haluaisivat jääkiekkoilijan on aina enemmän kuin niitä jääkiekkoilijamiehiä, jotka "ottavat" naisen on vähemmän. Siis kaikille niille, jotka kiekkomiehen haluaisivat, ei riitä jääkiekkoilijaa. Mutta kun näitä halukkaita riittää maailman tappiin asti, ei kiekkomiehien kysyntä koskaan lopu.

No mutta. Loppujen lopuksi, ei sille voi mitään, jos et saa sitä unelmiesi jääkiekkomiestä. Jos haikailet MM-tasolla/NHL/ulkomailla pelaavia miehiä, niin aina vain pahenee. Ellei se Paul Statsny sitten jostain kumman syystä tunne vetoa muuttaa Hämeenlinnaan/Turkuun/Suomeen pelaamaan, niin mahdollisuudet sen nappaamiseksi voi tosiaan olla aika pienet.

Ja muutenkin, haluaisitko sä muuttaa miehesi töiden =kiekon perässä mahdollisesti joka kausi uuteen kaupunkiin? Sehän on siis käytännössä ihan miehen seuran ehdoilla ja aikatauluilla elämistä. Jos seura vaihtuu vuosittain, niin joko sä lähdet mukaan tai roikut todennäköisesti loppunsa myöhemmin saavassa kaukosuhteessa sen ajan. Mutta jos kuvitellaan, että sun kiekkoilijarakas vaikka saa kutsun KHL:ään Venäjälle, niin lähtisitkö mukaan? Mitä sä siellä tekisit, kun miehen päivät pyörii kiekon ympärillä? Maassa, jonka kieltä sä et ymmärrä, maassa, jossa sulla ei ole ketään muita tuttuja kuin miehesi? Eläisit sitä Me Naisten hehkuttamaa lätkävaimoarkea, eli shoppailisit päivät pitkät ja tekisit kotitöitä? Hiphei.

Olihan tuo hieman kärjistetty esimerkki, mutta minusta on vain naurettavaa, miten monet (nuoret tytöt) haikailevat tollaista elämää. Kuvitellaan, että se elämä jääkiekkoilijan kanssa on automaattisesti jotenkin täydellistä ja virheetöntä. Että se elämä on vain merkkivaatteita, shoppailua (miehen rahoilla luonnollisesti) ja gaalaillallisissa näyttäytymistä ja julkisuutta. En mä ole oikea ihminen kertomaan, miten muiden suhteet toimivat, mutta en mä myöskään lähtisi ylistämään sitä. Tai ainakaan mun ja Matin suhde (Matti ei siis ollut mikään megasuperhyperjulkkis tai pelannut ulkomailla) ollut mitään luksusglamouria, vaikka rahaahan sillä oli. Mulle se oli aina "ihan tavallinen mies", eikä mikään Jyp/Hifk/HPK-Matti, kuten joillekin muille. En mä myöskään itse miettinyt olevani "se Jyp/Hifk/HPK-Matin muija/nainen", vaan mä halusin pitää omasta elämästäni kiinni ja olla nobody.


Mun mielestä kaikissa naistenlehdissä vain annetaan liioitellun täydellinen kuva jääkiekkovaimon elämästä. Niissä annetaan ymmärtää, että se on jotenkin tavallista elämää parempi, vaikka periaatteessa miehen töiden takia voi joutua muuttamaan parikin kertaa vuodessa ja välillä miestä ei näe moneen päivään tai jopa viikkoihin. Toki kaikissa suhteissa on hyvätkin puolensa, mutta se, että luullaan lätkän automaattisesti jotenkin luovan täydellisen miehen, on ihan naurettavaa.

Anonyymi, en tiedä, oliko tästä nyt mitään apua kysymykseesi, mutta jos haikailusi kohde on Paul Statsny, niin mitä ystävällisimmin terveisin suosittelen vaihtamaan kohdetta. Ei niissä "tavan miehissä" mitään vikaa ole. Toki elämä lätkävaimona kuulostaa tosi jännältä ja luksukselta, jos Me Naisia uskoo, mutta niiden "ei niin julkkispelaajien" kanssa eläminen ei mitenkään eroa normaalista. Paitsi tosin siinä, että miehen kaikki aika ja tekeminen käytännössä aina jotenkin liittyy lätkään ja pyörii ymmärrettävästi sen ympärillä.