mitä nyt taas

Kaikki kaverini ovat nyt jostain käsittämättömästä syystä mun uusinta suhdettani ja miestä vastaan. Niiden mielestä sekin vain haluaa sulta vaan sitä yhtä asiaa mutta mistä ne voi tietää? Eivät ne ole jutelleet hänen kanssaan, kaikki mitä ne koko tyypistä tietävät pohjautuu siihen, mitä mä olen hänestä kertonut, eikä häntä sen perusteella miksikään reiänmetsästjäksi voisi sanoa. Niitäkin on tullut nähtyä, eli kyllä mä sellaisen tunnistan, jos sellainen vastaan tulee, ja tämä vaikuttaa ainakin minun mielestäni erilaiselta.
Ja tällä kertaa ihan oikeasti. Tällä kertaa mä en vain sano niin kieltääkseni totuuden. Koska tällä kertaa niin oikeasti on. Ainaki toivottavasti. Mä olen joutunut pettymään niin monta kerta ja se niitä ehkä vähän arveluttaakin.

"Se vain satuttaa sua" mulle huudellaan, mutta millä perustein? Tottakai mä voin pelätä pahinta valmiiksi, mutta se olisi turhaa ja typerää. Miksi mä loisin valmiiksi negatiivisen kuvan/käsityksen ihmisestä, joka ei anna sellaiseen mitään aihetta? Mä ymmärtäisin varoitukset, jos niihin olisi edes jokin pieni syy. Mutta tällä hetkellä mussa ei tunnu pienintäkään pistosta siitä, että niissä voisi olla jotain perää. Ainoa, joka hänen kanssaan on edes keskustellut tai joka hänet on nähnyt on sitä paitsi minä.

Ehkä ne todellakin pelkää mun aiempien tuttavuuksieni perusteella. Niiden, jotka on aiemmin aina joskus hylänneet mut lopulta, vaikka on sanottu palataan ja soitellaan ja mitä lie. Näiden jälkeen mulle on sanottu, että kyllä sä löydät parempaa. Jonkun, joka arvostaa ja kohtelee sua hyvin.

Mutta entä jos hän on nyt se joku? Mistä mä voisin tietää, mitä tapahtuu, jos mä heti jarrutan siinä pelossa, että kohta mua vain kuitenkin tulisi sattumaan. Mutta mitä järkeä mun olisi odottaa sellaista nyt? Mä en halua tuskastella ja pelätä ennen kuin siihen on mitään aihetta - ja kuka tietää, tuleeko sellaiseen edes aihetta ikinä. Että entä jos se todellakin välittää musta ja me eletään onnellisena hamaan tulevaisuuteen asti. 

Nojoo, niin optimistiseksi musta ei ole kaiken kokemani jälkeen, mutta ennen kuin mä alan kirjoittaa ero- tai hääpapereita, mä voin ainakin yrittää tähdätä noista jälkimmäiseen päin, kokeilla mihin tämä suhde johtaa.